Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Poliittiset päättäjät ja mediat toivovat saavansa hyvissä ajoin faktoihin perustuvaa taustoittavaa materiaalia yrityksiltä. Lobbaamista tuntuvat vieroksuvan kaikki.Nyt näyttää siltä, että mm. Vapon ankarasta tiedonjakamisesta huolimatta EU:ssa toteutetaan kohta sellaista matematiikkaa, jossa Keski-Euroopan ison hiilivoimalan rikkidioksidipäästöt saavat olla 360 mg ilmakuutiota kohden ja vastaavan suomalaisen puuta tai turvetta polttavan laitoksen päästöt 100 milligrammaa ilmakuutiota kohden.

Liki viikko World Energy Councilin kokouksessa Istanbulissa on avannut silmät siihen kuinka marginaalissa me Suomessa elämme. Kukaan ei juuri puhu biomassoista, pelleteistä tai biokaasuista. Öljy, hiili ja kaasu ovat edelleen puheenaiheet. Tai jos yksinkertaistaa, niin hiilestä vaietaan, öljynporaajat pyrkivät siirtymään kaasuun, kaasuyhtiöt sähköön ja sähköfirmat taas pyrkivät älykkäämmillä verkoilla kuluttajien taskuun ja hallitsemaan hajautettua tuotantoa. Syy tähän selviää alla olevista kongressissa esitetyistä luvuista maailman primäärienergian käytöstä vuosien 2005 ja 2015 välillä.

Kun lentokoneessa syttyy hätävalo ja happinaamarit tippuvat koteloistaan, turvaohjeissa kehotetaan aikuisia huolehtimaan siitä, että he laittavat itselleen ensin happinaamarit ja vasta sen jälkeen katsovat. että lapsilla ja vanhuksilla on naamarit päällä ja turvavyöt kiinni. Tämä on tietenkin aivan järkevää, sillä vain tajuissaan oleva aikuinen voi huolehtia parhaalla tavalla myös muiden selviämisestä.

Kun leirikoulut tulivat kouluissa osaksi jokavuotista toimintaa, käytiin sama keskustelu lävitse lähes kaikissa kouluissa. Aluksi seurasi huima innostus siitä, mihin lähdetään.  Tyydytäänkö Lappiin vai mennäänkö kerralla ulkomaille. Sitten seurasi ankeampi vaihe eli maksusuunnitelman teko. Kuinka paljon koulu maksaa, kuinka paljon vanhemmilta voi pyytää ja miten paljon lapset saavat kasaan erilaisilla työtalkoilla. Aika usein lopputuloksena oli poru ja pettymys, kun talouden realiteetit iskivät unelmat murskaksi.

Onkologia on lääketieteen syöpää tutkiva erikoisalue. Syöpää hoidetaan mm. solunsalpaajilla. Solunsalpaajia on erilaisia. Niitä ovat muun muassa alkyloivat aineet, antimetaboliitit, antibiootit ja vinka-alkaloidit. Ne vaikuttavat eri kohtiin solun kehitysvaiheessa. Useimpien solunsalpaajien vaikutus on solun jakautumista estävä. Monet niistä, kuten antimetaboliitit, vinka-alkaloidit ja taksaanit, estävät biokemiallisia reaktioita ja tuhoavat sillä tavalla esimerkiksi mitoosissa olevia tai S-vaiheessa olevia soluja.

Laitan tässä ensiksi linkin lähteeseen. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159464Tuon linkin takaa löytyy Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu, jossa on selvitetty sitä, kuinka eri maankäyttömuodot rasittavat vesistöjä. Eli kuinka paljon vesistöihin menee mm. kiintoainetta, typpeä ja fosforia. Vesistöihin kuormitus tulee luonnonhuuhtouman mukana pelloilta, metsistä ja hulevesistä. Niin, ja on siellä mukana turvetuotannon vaikutuskin, mutta se on Suomen arvostetuimpien tutkijoiden raportin mukaan monen yllätykseksi todella pieni.

Ilmastonmuutos on erittäin vakava asia. Keinot globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat äärettömän vaikeita ja erilaisiin verotukiin ja sanktioihin perustuvat ohjausmekanismit ja niiden kerrannaisvaikutukset ovat lähes mahdottomia ennustaa etukäteen.

Suomessa ei ole monia luonnonrikkauksia, mutta niitä muutamia on aika paljon. Meillä on metsää, vettä, mineraaleja ja suota. Ja suolla on paljon turvetta. Ja nyt saa laittaa varmistimen takaisin, en puhu siitä että kaikki turve pitäisi polttaa. Voisiko turvekuidulle tehdä muutakin kuin kasvattaa siinä tomaatteja tai polttaa?

Vanhan viisauden mukaan sellaista, mikä ei ole rikki, ei pitäisi mennä korjaamaan. Tämä pitää sisällään sellaisen itsestäänselvyyden, että sellaiset asiat, mitkä ovat rikki, pitäisi korjata välittömästi. Minulla oli mielikuva, että asioiden rikki olemisesta on tullut oikein muoti uutinen. Pieni googlausharjoitus vahvisti tämän.

Nyt kysellään kuorossa kuka nukkui, kun Ylen verkot myytiin Digitalle ja Fortumin verkot myytiin Carunalle. Seurauksena oli kovat hinnannousut. Vähän aikaa sitten ihmeteltiin, miksi pitkistä kuljetuksistaan viennissä riippuvainen Suomi sai turhaa kustannuslastia rikkidirektiivistä. Kurkkujen käyryyttä säätelevä direktiivi toimi aikoinaan hyvänä opetusmateriaalina EU-direktiivien rationaalisuudesta.