Toimittaja ja Suomen Moskovan suurlähetystön entinen lehdistöneuvos Leena Liukkonen kirjoitti Talouselämässä tällä viikolla eritäin hyvän analyysin Krimin selkkaukseen johtaneista tapahtumista. Eli siitä, kuinka Venäjä koki taloudellisten intressiensä tulleen uhatuiksi. Kysymys oli rahasta. Aika yksinkertainen, mutta tuttu motiivi.
Suomi on EU:ssa kunnioitettavalla pronssisijalla uusiutuvan energian käytössä. Kiitos puun. Vesivoimamme kattaa alle 4 % kokonaisenergiasta. Muita uusiutuvan energian kotimaisia lähteitä ovat maalämpö, erilaiset jätteistä tehtävät kaasut ja liikenteen polttoaineet sekä tuulivoima. Mutta jos puuta ei laskettaisikaan uusiutuvaksi, niin taistelisimme EU:ssa palkintopallin sijaan häntäpään sijoituksista.
Kun Eurooppa-neuvosto vahvisti keväällä 2007 komission esittämän 20-20-20 tavoitteen eli tavoitteen pienentää päästöjä 20 %, tuottaa uusiutuvaa energiaa 20 % ja parantaa energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Nyt yhä useammat ovat joutuneet myöntämään, että pitkän talouskasvun huumassa tehty hauska numeroleikki ei todellakaan toiminut, kun vuonna 2008 alkanut talouskriisi jatkuu edelleen.
Kirjoitan tätä blogia Brysselistä, jossa olen tutustumassa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaan ja sen mahdollisiin muutoksiin. Uutisointia ja keskustelua hallitsee Krimin tapahtumat ja niiden mahdolliset seuraukset. Monet päivittelevät kauhulla Ukrainan tilannetta, jos kaasuhanat laitetaan kiinni. Niinpä. Jos energiaomavaraisuus olisi pörssiosake, useimmat analyytikot antaisivat sille tällä hetkellä ”Strong Buy” -ostosuosituksen.
On lottovoitto syntyä Suomessa. Kun katsoo energia-alan tilastoja, niin lottovoitto on määriteltävä korkeintaan neljäksi oikein ja ilman varanumeroa. Onneksi noita onnekkaita energia-alan lottomiljonäärejä löytyy hyvinkin läheltä naapurimaista. Onko kysymys pelkästä onnesta?
Politiikkahan on pyyteetöntä yhteisiin asioihin vaikuttamista. Termihän tulee kreikan kielen kaupunki sanasta ja tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kun kaupungeissa piti olla tekemisissä muidenkin kanssa, niin tällainen yhteinen politikointi oli välttämätöntä toisin kuin metsäseuduilla. Tavoitteena on ajaa omien äänestäjien etuja tai asioita ja vastustaa siinä samalla muiden. Eikä siinä mitään pahaa. Sellaistahan elämä on ja politiikkakin on osa elämää.
Ympäristöakatemia järjesti 21.1.2104 aamupäiväseminaarin Helsingin Eurooppasalissa. Seminaarissa pohdittiin keinoja turvemaiden kestävään käyttöön. Turvamaitahan on Suomessa noin kolmasosa maan pinta-alasta eli noin 10 miljoonaa hehtaaria. Tästä on ojitettu metsänkasvatustarkoitukseen noin vajaat 5 miljoonaa hehtaaria ja pelloiksi noin miljoona hehtaaria. Suojeltuna on runsaat miljoona hehtaaria ja suojelemattomana tai ojittamattomina luonnontilaisina soina yli 3 miljoonaa hehtaaria. Niinhän siinä kävi, että tässäkin seminaarissa puhuttiin siitä 60 000 hehtaarista, jolla tuotetaan turvetta joko energiaksi tai kasvuturpeeksi.Vertailun vuoksi kerrottakoon, että soita on jäänyt suurin piirtein saman verran teiden alle, kuin mitä niitä on ojitettu turvetuotantoon.
Tapaninpäivänä Herttoniemen lumeton hyppyrimäki kylpi keskellä päivää täydessä valaistuksessaan. Eihän tuo joulukuinen päivä niin kamalan kirkas ole, mutta onko sähkö todella niin halpaa, että sitä kannattaa käyttää vaikka lumettomien talviurheilupaikkojen valaisemiseen. Toivottavasti kyseessä oli vain innokkaan kenttämestarin jouluvalaistus tai inhimillinen erehdys. Tuo näky antoi kuitenkin aiheen pohtia negatiivisen sähkönhinnan olemusta.
Tullitilastojen mukaan tänä vuonna kivihiilen tuonti Suomeen on kasvanut 47 % edellisvuodesta. Tässähän ei ole mitään kummallista. Kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut 30 % ja samaan aikaan päästöoikeuksien hinta on pudonnut. Kivihiilen hintaa laskee mm. USA:n liuskekaasutuotanto, minkä takia aikaisemmin USA:n markkinoille hakautunut hiili tulvii nyt Eurooppaan. Päästöoikeuksilla ei ole oikein kysyntää, kun talouden taantuma on vähentänyt teollista tuotantoa ja samaan aikaan teollisuus siirtyy muutenkin Aasian markkinoille.
Kauppa- ja vaihtotase ovat vaikeita asioita yksinkertaistaa. Jos taseet ovat positiivisia, silloin kansakunnalle jää varallisuutta säästöön. Jos ne ovat negatiivisia, varallisuus hupenee. Kun kansantalouden menot eivät juuri koskaan seuraa taseita, alijäämä katetaan velalla. Tänä vuonna Suomi velkaantuu lähes miljoona euroa (1 000 000 eur) tunnissa eli 15 000 euroa minuutissa. Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa ja nyt lähennellään jo sataa miljardia. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille.