Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Neljän vuoden takaisessa hallitusohjelmassa todettiin, että polttoturpeen käyttö pitää puolittaa, mutta se ei saa johtaa jalostuskelpoisen puun polttoon. Tuolloin usko oli suuri, että puuta saadaan idästä ja etelästä korvaamaan kivihiili ja turve ilman, että hakkuut Suomessa alkavat vaarantaa hiilinielujen kertymistä. Hyvähän tuo tavoite oli, mutta pelkäksi tavoitteeksi se jäi.

Muistutanpa tässä nyt kaikkia vanhoja ja uusia päättäjiä että EU:ssa on meneillään lainsääntö, mikä koskee kriittisiä raaka-aineita. (Critical Raw Materials Act). Tuohon lakialoitteeseen voi antaa palautetta ja palautteenannon aikaraja on 16.5.2023. Kun EU-tasoisia lakeja ja asetuksia sorvataan, niissä kannattaa olla aina mukana ja kuulolla aivan alusta alkaen. Jos myöhästyy ensimmäisiltä metreiltä, on usein melko mahdotonta saada jopa valtiotasolla omia tärkeitä näkökulmia lopullisiin laki- ja asetusteksteihin.

Miljoona sähköautoa vuoteen 2030 mennessä, vihreä vety on tuomassa Suomeen 10 miljardin investoinnit, Euroopan komission mukaan Suomen tulisi ennallistaa 90 prosenttia ojitetuista alueista vuoteen 2050 mennessä. Tuo 90 prosenttia on hehtaareissa 3,6 miljoonaa hehtaaria, eli enemmän kuin koko Belgian pinta-alan verran.

Monenlaista asiaa on tällä liki 40 vuotta kestäneellä tiedottajan urallani saanut viestiä ja kampanjoida. Pankkiajoilta 1980- ja 1990-luvuilla konttorien sulkeminen sai armotonta vastustusta. Silloin oli luonnollista, että kaupunkien keskuskortteleissa oli neljän tai viiden pankin konttorit nipussa ja asiakkaat jonottivat tili- ja eläkepäivinä kassajonoissa maksamassa laskujaan. Tuskin moni kaipaa enää tuota aikaa. En ole itse ainakaan vuoteen käynyt yhdessäkään pankkikonttorissa.

Leutona lämmityskautena Suomessa kuluu kaukolämmön tuottamiseen noin vajaat 35 terawattituntia polttoaineita ja kylmänä talvena muutama terawattitunti enemmän. ”Muutama” ei ole tarkoitettu olemaan väheksyvä kommentti. Inkoon LNG-laiva vetää melko tarkkaan yhden terawattitunnin verran kaasua sisäänsä. Kaasu ei ole ilmaista ja pelkkä laiva maksaa julkisuuden mukaan 126 000 euroa vuorokaudessa eli liki 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Minusta on käsittämätöntä, miksi Suomessa ei keskustella enempää tulevasta uusiutuvan energian direktiivistä, sillä pahimmillaan se tuhoaa Suomen puuhun pohjautuvan uusiutuvan energian strategian. Jos olisin poliitikko Arkadianmäellä, kyselisin kiivaasti sellaisten vaihtoehtojen perään, joilla Suomi voi vielä vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön. Ja jos olisin toimittaja, kyselisin vielä kiivaammin, miten tähän jamaan on jouduttu, ja miten tästä päästään pois.

Niin se neljä vuotta hujahti ja ne on taas parlamenttivaalit Suomessa ensi keväänä. Kohta puoluetoimistoissa on kiire kuin Korvatunturilla, kun pitää värkätä vaaliohjelma kasaan kevään tori- ja tupatapahtumiin. Ja sitten niiden onnellisten, jotka pääsevät hallitusneuvotteluihin, pitää noiden vaalilupausten pohjalta parsia kasaan seuraava hallitusohjelma.

Suurimmatkin optimistit alkavat kääntyä sille kannalle, että kyllä sähkö saattaa loppua ensi talvena tietyissä tilanteissa. Tuuleton päivä, pakkanen ja häiriö joko ydinvoimatuotannossa tai siirtoyhteyksissä, niin siinä on se syy laittaa sähkö säännöstelyyn. Pahimmillaan sähkö ei lopu, vaan järjetön hinta pysäyttää teollisuuden ja se on sitten vielä pahempi juttu.