Niin se neljä vuotta hujahti ja ne on taas parlamenttivaalit Suomessa ensi keväänä. Kohta puoluetoimistoissa on kiire kuin Korvatunturilla, kun pitää värkätä vaaliohjelma kasaan kevään tori- ja tupatapahtumiin. Ja sitten niiden onnellisten, jotka pääsevät hallitusneuvotteluihin, pitää noiden vaalilupausten pohjalta parsia kasaan seuraava hallitusohjelma.
Suurimmatkin optimistit alkavat kääntyä sille kannalle, että kyllä sähkö saattaa loppua ensi talvena tietyissä tilanteissa. Tuuleton päivä, pakkanen ja häiriö joko ydinvoimatuotannossa tai siirtoyhteyksissä, niin siinä on se syy laittaa sähkö säännöstelyyn. Pahimmillaan sähkö ei lopu, vaan järjetön hinta pysäyttää teollisuuden ja se on sitten vielä pahempi juttu.
Ne, jotka ovat itse saaneet lääkärin vastaanotolla tiedon siitä, että sairastavat syöpää, tietävät myös sen, että kovin kauaa ei kannata hokea, että ”ei voi olla totta” tai ”miksi tämä tapahtui juuri minulle”. Kumpikaan ei auta yhtään syövästä toipumiseen. Mitä nopeammin pääsee kunnolliseen hoitoon, saa oikeat lääkkeet ja mahdollisuuden tarvittavaan kirurgiaan, sitä parempi toipumisennuste on. Tärkeintä on aloittaa hoito heti.
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Otetaan nyt pari tikkua vapaaehtoisesti, sillä ne voi myydä ensi keväänä hyvään hintaan. Energia-ala on ainakin viimeiset 10 vuotta varoitellut ja aika ajoin kritisoinutkin melko ankarasti sitä, ettei Suomi ole riittävän hyvin varautunut Suomen lämpimänä pitämiseen kaikissa olosuhteissa. Varoitusten mukaan meillä ei ole riittävää energiaomavaraisuutta, emmekä ole valmistautuneet poikkeusolosuhteisiin, muuten kuin toivomalla ja uskomalla, ettei pahoja päiviä tule.
