Hallituksen tavoite oli puolittaa turpeen polton päästöt vuoden 2018 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tuo tavoite saavutetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Viime viikolla julkaistun Tilastokeskuksen raportin mukaan turpeen käyttö väheni vuonna 2020 neljänneksen. Viime vuonna polton päästöt olivat 4,3 megatonnia.
Eri yhtiöiden vastuullisuusraportteja selatessa on tehtävä väistämättä huomio, että vastuullisuuteen, kestävään kehitykseen ja kiertotalouteen panostetaan joka paikassa. Usein vaikeus on asioiden mittaaminen ja mitattavien asioiden määrittely. Minne raja laitetaan? Onko toisen alueen päästövähennys aito, jos se on aiheuttanut toisella alueella lisää päästöjä tai muuta kestämättömyyttä?
Suomen ilmastopaneeli julkaisi tiedotteen ja uudet tavoitteet, mihin Suomen pitäisi päästövähennyksissä pyrkiä. Se jäi sanomatta, että Suomi on päästövähennysten tämän hetkisillä saavutuksilla maailmassa viiden parhaan joukossa. Ei kauhean huono saavutus. Ja jollei ihmeitä tapahdu, olemme piikkipaikalla tai lähellä sitä vuonna 2030.
Tehdään hyveestä välttämättömyysSuomessa tuotettiin viime vuonna sähköä 66 terawattituntia. Sitä kulutettiin 81 terawattituntia. Puuttunut 15 TWh eli 18,5 prosenttia kulutuksesta katettiin tuonnilla. Kylminä talvipäivinä tuonti on tänäkin keväänä yltänyt jopa 40 prosenttiin kulutuksesta.
Vuonna 2020 energiaturvetta käytettiin noin 12 TWh eli noin 12 miljoonaa kuutiometriä. Siitä energiaveron alaista oli 75 prosenttia, joten 3,00 euron verolla megawattitunnilta valtion verokertymä turpeesta oli noin 25 miljoonaa euroa. Valtion kassaan tuloutui toki myös Energiaviraston päästökauppatulot energiaturpeesta. Kun päästöoikeuden hinta oli keskimäärin runsaat 25 euroa, niin sen osuus budjetin tilkkeenä oli noin 90 miljoonaa euroa.
Tuo Lapinlahden lintujen rallatushan jatkuu arvelulla, että ” olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu?" Tämä rallatus saattaa naurattaa monia, mutta ei energiaturvealalla työskenteleviä. Eikä varmaan valtiovarainministeriötäkään.
Aamulla radiossa luettiin uutinen, että Suomen kunnianhimoinen tavoite on vähentää henkilöautoliikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä. Upeaa. Uutinen hieman väljähtyi, kun todettiin, että puolittuminen lasketaan vuoden 2005 toteutumasta.
Nykyiseen Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu, että energiaturpeen käytön tulee puolittua vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi todetaan, että energiaturpeen vähenevä käyttö ei saa johtaa jalostuskelpoisen ainespuun lisääntyvään polttoon.
Ei tämä nyt niin kauhean vaikeaa pitäisi olla. Ai mikä? Ymmärtää, mitä tapahtuu, jos energiaturpeen veroa nostetaan vaikkapa virkamiesten ehdottama seitsemän euroa megawattitunnilta. Alla oleva kuva on viime perjantailta. Jo nyt turve on paljon kalliimpi polttoaine kuin hake tai sellupöllit.
Olen ollut nykyisessä työssäni runsaat yhdeksän vuotta. Vielä reilut viisi vuotta sitten monet turvetuotantoa lähes uskonnollisesti vastustaneet maallikkotiedemiehet kiersivät soita muoviämpärien kanssa ja kertoivat ”totuutena”, että turvetuotantoalueilla järvien pohjissa on metrien turvepatjat. Turvetuotannon mittaukset ajoitettiin heidän mukaansa niin, ettei mittauksiin jää kuin murto-osa kiintoaineesta. Ja monet toimittajat nielivät syötin, koukkuineen ja kohoineen. Turvetuotanto pilaa vedet, jopa niillä alueilla, joilla ei ole turvetuotantoa. Silloin oli hyvä syöttää omaa propagandaa medialle, kun ei ollut tieteellisesti tutkittua tietoa, mistä sedimentit järviin menee.