Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Olen ollut nykyisessä työssäni runsaat yhdeksän vuotta. Vielä reilut viisi vuotta sitten monet turvetuotantoa lähes uskonnollisesti vastustaneet maallikkotiedemiehet kiersivät soita muoviämpärien kanssa ja kertoivat ”totuutena”, että turvetuotantoalueilla järvien pohjissa on metrien turvepatjat. Turvetuotannon mittaukset ajoitettiin heidän mukaansa niin, ettei mittauksiin jää kuin murto-osa kiintoaineesta. Ja monet toimittajat nielivät syötin, koukkuineen ja kohoineen. Turvetuotanto pilaa vedet, jopa niillä alueilla, joilla ei ole turvetuotantoa. Silloin oli hyvä syöttää omaa propagandaa medialle, kun ei ollut tieteellisesti tutkittua tietoa, mistä sedimentit järviin menee.

Julkisuudessa on hämmästelty, miksi Sitran tarjous turvealan reilusta tappamisesta aiheuttaa laskutaitoisissa kritiikkiä. Alla olevassa kuvassa on eri polttoaineiden kustannukset lämpöä ja sähköä tuottavan CHP-laitoksen näkökulmasta. Polttoaineiden kustannusten lisäksi niiden saatavuus määrää ajojärjestyksen.Sitran työpaperin ehdotus oli, että nostetaan energiaturpeen vero vuoteen 2025 mennessä eli neljässä vuodessa kivihiilen tasolle.  Suomeksi se tarkoittaa 25 euron hinnannousua turpeella tuotettua MWh:a kohden. Turpeesta tulisi kalliimpaa kuin tukkipuu.

Sitra julkaisi ”tutkimuksen” turpeen käytön nopeutetusta luopumisesta. Tuohon ”tutkimukseen” oli toki haastateltu 18 turveyrittäjää, jotka olivat huolestuneita siitä, että heidän elinkeinonsa halutaan ajaa reilun siirtymän nimissä alas.

Energiaturpeesta halutaan nopealla aikataululla eroon. Silmiini ei ole vielä sattunut yhtään kirjoitusta tai kannanottoa, miten energiaturpeen tuotannon raju pudotus vaikuttaa muiden turvelaatujen markkinoihin. Se vaikuttaa todella paljon.

Koska kuulun kolminkertaiseen riskiryhmään, olen ollut jo liki kuusi viikkoa Porvoon takana vapaaehtoisessa karanteenissa. Opettavaista aikaa. Hienoa, ettei kertaakaan ole sähköt olleet poikki ja ruotsalaisyhtiön netti on pätkinyt vain kerran. Sähkökatkos ei niinkään haittaa, koska polttopuuta piisaa ja varaverkkolähteissä riittää virtaa puhelimeen ja läppäriin pariksi päiväksi.

Vapo osallistuu meneillään olevaan keskusteluun asettamalla itselleen haastavan, mutta mahdollisen tavoitteen; puolittaa CO2-päästönsä Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Se tarkoittaa käytännössä Vapo-konsernin päästöjen puolittumista. Konsernin päästöt ovat noin 1,2 miljoonaa CO2-tonnia, joista Suomen osuus on noin miljoona tonnia. Päästövähennys tehdään omin toimenpitein ilman kompensaatioita. Vähennys on suuri. Se vastaa Suomen henkilöautoliikenteen päästöjen pienentymistä reilulla 10 prosentilla. Eli uutinen on samankokoinen kuin 300 000 täyssähköauton myynti viidessä vuodessa. Nyt noita täyssähköautoja on jo noin 5000.

Turve on paha, turve on paha, turve on paha -huudot kaikuvat siellä ja täällä ja riskinä on, että niiden huutojen alle jää äärettömän hienoja ja koko ihmiskuntaa hyödyntäviä innovaatiota. Tämä seuraava ei ole kansansatu vaan taustaa tänään tiedotetulle asialle. Sen mukaan turve on ratkaisu moneen.

Tämä poliitikkojen esikoulussa opetettava lause on huolestuttavasti valtaamassa alaa laajemmaltikin. Valitettavasti siinä joutuu tinkimään usein totuudesta.

Miten kaukolämmön hiilidioksidipäästöjen käy viidessä vuodessa? Ne tulevat laskemaan. Ja paljon. Kaukolämpöä on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana suuruusluokkaa 35 TWh vuodessa. Ja päästöt ovat tippuneet yli kolmanneksella. Merkittävä poikkeus päästöissä oli lämmityskausi 2017/2018. Silloin märkä syksy 2017 ja kylmä kevät 2018 teki ennustajille tepposet. Kun puuta ei ollut riittävästi, turpeen ja fossiilisten käyttö kasvoi.

Hiilinieluista, hiilen sidonnasta ja hiilijalanjäljen kompensaatiosta puhutaan nykyään tosi paljon. Omaa hiilijalanjälkeään tai ainakin mieltään voi keventää ostamalla kompensaatiota vaikkapa lentolipun kylkeen, lupauksen jossain muualla tapahtuvasti kompensaatiosta tai ostamalla lukuisilta palveluntarjoajilta kompensaatiopalveluina vaikkapa istutettavia puita.