Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Aloitetaan hyvistä uutisista. Maapallo ottaa vastaan kahdessa tunnissa sen määrän energiaa, mitä koko pallukallamme käytetään vuodessa. Aurinkopaneelit kehittyvät ja halpenevat jatkuvasti ja jo nyt päästään parhaimmilla paikoilla eli riittävän lähellä päiväntasaajaa ja riittävän korkealla merenpinnasta alle kolmen sentin kilowattituntihintoihin. Tästä valitettavasti moni Suomessakin on riemastunut, että lopetetaan heti kaikki polttaminen ja paneeleita vaan riviin, niin siinä ratkeaa niin sähkön kuin lämmön saantikin.

Kun sosiaali- ja terveydenhoito siirtyvät tulevaisuudessa SOTE-uudistuksen myötä pois kuntien päätäntä- ja budjettivallasta, kuntatalouden luonne muuttuu merkittävästi. Tällä hetkellä nuo SOTE-menot kattavat keskimäärin yli 50 % kuntien menoista. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa opetus, liikenneväylien kunnossapito, kulttuuri ja kuntien energiahuolto nousevat huomattavasti nykyistä suurempaan rooliin kuntien talouden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta katsottuna on erikoista, että energia-asiat eivät juurikaan ole esillä kunnallisvaalitenteissä saatikka ehdokkaiden ohjelmissa.

Maikkari markkinoi aikoinaan ohjelmistokarttaansa lupaamalla tietoa ja suuria tunteita. Tietoa tarjottiin uutisissa ja suuria tunteita elokuvissa ja draamasarjoissa. Näin some-aikakaudella tosi-tv:ssä tietoa on vähemmän ja tunteetkin enemmän käsikirjoitettuja. Energiakeskustelussa tunteet ja järki lyövät edelleen reippaasti toisiaan poskille ilman, että se juurikaan häiritsee ketään.

Krimin valtaus, brittien ero EU:sta ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat tuoneet mediakeskusteluun ”uuden” hämmästelyn aiheen.  ”Voiko olla mahdollista, että trollaamalla vaihtoehtoisia totuuksia pyritään ja pystytään vaikuttamaan suurien massojen mielipiteisiin?”

Viimeisen vuoden aikana on kauhisteltu sitä, miten britit voivat erota EU:sta, miten Trumpin kaltainen henkilö voidaan valita presidentiksi ja miten on mahdollista, että pienet vihreät miehet lainasivat tankkeja ja saivat Krimin spontaanin kansanäänestyksen aikaan.

Vuosi sitten heräsi keskustelu rasismin yhteydessä suomalaisista tolkun ihmisinä. Pienen pieni osuus koko kansasta on jollakin tapaa äärilaitojen edustajia ja Gaussin käyrän mukaisesti valtaosa niitä ”tolkun ihmisiä”. Laitan tuon hipsuihin, kun tuosta ”tolkun ihmisten” määrittelystä tuli myös jonkunlainen riidan aihe.

On Suomi köyhä siksi jää, riimitteli Runeberg.  Mutta onko näin? Meillä on metsää, luontoa, mineraaleja, monen alan osaamista ja loputtomasti suota. Tuo viimeinen on ollut tähän saakka ehdottomasti alihyödynnetyin alue luonnonvaroistamme. Turvetta on toki käytetty vuosisatoja eristeenä ja maanparannusaineena ja jonkin verran lyhyemmän aikaa eläinten kuivikkeena ja polttoaineena.

Hallitus julkisti pari viikkoa sitten ilmasto- ja energiastrategiansa. Parikin kansanedustajaa ihmetteli, miksi turve on siinä edelleen mukana, vaikka on kiistatonta näyttöä siitä, että juuri turvetuotanto on vaikuttanut haitallisesti vesistöjen tilaan.

Ainakin sen suhteen, että kaukana pohjoisessa on maa nimeltä Suomi, joka ylistää maan energiapolitiikkaa, vaikka sillä itsellään on paljon parempi ja enemmän uusiutuviin energiamuotoihin perustuva linja.

Maailma on USA:n vaalien jälkeen taas astetta valmiimpi. Nyt tiedämme, että suuressakaan maailmassa kuivat faktat eivät pure, kun tarjolla on vähän riehakkaampaa herkkua. Jotenkin kuulostaa tutulta.