Vuonna 2013 metsäenergiasta tuli eniten käytetty polttoaine kaukolämmön ja sähkön tuotannossa. Sen jälkeen vuosi vuodelta maakaasua, öljyä, kivihiiltä ja turvetta on korvattu puun polttamisella. Vielä vuonna 2021 Venäjältä tuotiin 10 miljoonaa kuutiometriä puuta Suomeen sekä metsäteollisuuden että energiateollisuuden tarpeisiin.
Vaikka kaikki on tapahtunut täysin päivänvalossa, monille tuntuu tulleen yllätyksenä, että Suomen metsien hiilensidontakyky on alentunut 10 vuodessa merkittävästi. Sekin tiedetään, että jos Suomi ei pääse EU:ssa hyväksyttyihin hiilinielutavoitteisiin, se joutuu ostamaan valtioiden välisestä kaupasta päästöoikeuksia pahimmassa tapauksessa miljardeille euroilla.
Energiapuun kysyntä on näkynyt hinnoissa. Energiapuun hinta on viidessä vuodessa moninkertaistunut ja paikoin on ollut kannattavampaa myydä puut polttoon kuin sellutehtaille. Ei tarvitse olla suuri meedio, jos ennustaa, että tämä kehitys ei voi jatkua loppumattomiin.
Jos unohdetaan se pikkuseikka, että puun polttamisesta tulee piipunpäästä mitattuna enemmän hiilidioksidia, kuin vaikkapa kivihiilenpoltosta, niin puun polttamiseen pitäisi suhtautua objektiivisen kriittisesti.
Energiapuun hinnannousu näkyy jo hurjalla tavalla kaukolämpöasiakkaiden kukkarossa. Ainakin itse olen saanut lukea aika monta kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana kirjeen, jossa polttoainekustannusten nousu on pakottanut hintojen tarkistamiseen. Lämmitys on välttämätöntä, joten siinä ei kuluttajalla ole kaukolämpötalossa paljon säästämismahdollisuuksia. Toinen syy puun verottoman polton jatkumiselle on valtion tyhjä kassa. Jokainen megawattitunti, joka tuotetaan verottomalla, jalostuskelpoisella puulla fossiilisten sijaan, vähentää valtion energiaverotuloja. Kun verotuloja on kuitenkin kerättävä, niin tässä on yksi luonnollinen kohde. Kaikkine haittavaikutuksineen.
Energiapuun hinnannousu tarkoittaa myös sellupuun hinnannousua. Kansainvälisillä markkinoilla toimivat sellunkeittäjät eivät voi hinnoitella lopputuotetta Suomen raaka-aineen hinnan perusteella. Jos raaka-aine käy täällä liian kalliiksi, yhtiöt siirtävät tuotantonsa muualle. Tämänkään ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Nyt energiayhtiöt investoivat kiihtyvällä vauhdilla sähkökattiloihin. Tätä olisi pidetty 10 vuotta sitten järjettömänä. Jos meillä olisi rajattomasti tasaisesti tuottamaa perusvoimaa eli vesi- ja ydinvoimaa, niin mikäs siinä. Nyt tuulivoiman tuotanto ja ydinvoimaloiden seisakit heiluttavat sähkön hintaa rajusti. Edellisenä päivänä sähkön hinta on miinuksella ja seuraavana päivänä 20 senttiä kWh. Aika harva sähköä käyttävä teollisuudenala pystyy tekemään investointipäätöksiä ilman varmuutta sähköenergian hinnasta.
Liikenne pitäisi sähköistää, muutama kymmenen terawattituntia sähköä tarvittaisiin vihreän vedyn ja teräksen hankkeisiin ja puun kallistuttua kaukolämpökin tarvitsee muutaman teravattitunnin sähköä. Harmi, ettei tuota määrää ole edes suunnittelupöydillä eikä ainakaan rahaa niiden hankkeiden rahoittamiseen. Saattaapi tulla suutari tuosta vetyklusterista, vaikka hieno sana onkin.
