Maailmalla on kymmeniä vuosia laskettu kasvuturpeen elinkaariaikaiset päästöt väärin ja todella pahasti väärin. Laskuvirheet ovat Euroopan tasolla kumulatiivisesti jopa satoja miljoonia CO2 ekvivalenttitonneja. Mistä moinen laskuvirhe johtuu? Siitä, että on vain oletettu jotain ja kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi tutkia, mikä on tarua ja mikä totta.
Nyt on tutkittu. Tarton yliopiston fysiografian apulaisprofessori Ain Kull ja Tallinnan yliopistossa tutkijana työskentelevä tohtori Martin Küttim ovat julkaisseet vertaisarviointiin lähetetyn tutkimuksen, jossa tarkastellaan Viron turvetuotannon päästöjä osana LULUCF-sektoria. Tutkimus paljastaa monia räikeitä virheellisyyksiä kasvuturpeen laskennassa.
Ensimmäinen virhe on se, että IPCC:n nykysääntöjen mukaisessa päästölaskennassa kasvuturpeen sisältämä hiili vapautuu sataprosenttisesti heti, kun kasvuturve on nostettu turvekentiltä ja ennen kuin se on jalostettu kasvualustoiksi kasvattamaan vihanneksia, kukkia tai puuntaimia istutettavaksi metsiin. Tutkimuksen mukaan valtaosa kasvihuoneissa käytetystä kasvuturpeesta viedään pelloille ja viherrakentamiskohteisiin maanparannusaineeksi. Vuosittain turpeessa oleva hiili hajoaa noin 2 %. Ensimmäisen vuoden jälkeen laskuvirhe on 98 %. Huonommallakin matematiikkapäällä voi todeta, että laskelma on totaalisesti pielessä.
Joka paikkaan minne Baltiasta, Suomesta ja Ruotsista on viety viimeisten kymmenien vuosien aikana kasvuturvetta tai turvepohjaisia kasvualustoja, on hiiltä viety sinne satoja miljoonia tonneja ja se on parantanut näiden maiden hiilitasetta. Ja parantaa pysyvästi, sillä julkistetun tutkimuksen mukaan 29 % maanparannusaineeksi peltoihin lisätystä turpeen mukana tulleesta hiilestä sitoutuu maaperään pysyvästi. Siis elinkaaren loppupäässä on 29 %:n virhe, mikä sekin on valtava.
Nykyinen kasvuturpeen päästölaskentamalli on lainattu suoraan energiaturpeen päästöjen laskennasta ja siihen se ei sovellu. Tutkimukset osoittavat, että jo pieni hiilen lisäys maaperään parantaa satoja ja metsän kasvua, joten tämäkin maaparannusaineeksi kierrätettävän käytetyn kasvuturpeen positiivinen vaikutus valtioiden hiilitaseeseen on jäänyt täysin huomioimatta.
Miksi laskentaa on sitten tehty väärin? Maailmassa on vähän turvetuottajamaita, useimmat kasvualustojen valmistajat eivät tuota itse turveraaka-ainetta ja faktoihin perustuvilla laskelmilla ei ole ollut aikaisemmin kysyntää. On ollut helpompaa käyttää vanhoja yksinkertaistettuja malleja ja kansainvälisten laskentamallien muuttaminen vaatii aina yksimielisyyttä. Joku voisi jopa väittää, että nykyiset väärät laskentamallit sopivat joidenkin ideologisiin tarpeisiin faktapohjaisia paremmin.
Nyt julkaistu tutkimus käsittelee Viroa, mutta tilanne on sama Suomessa. Toivottavasti tämä tutkimus löytää tiensä kansanedustajien ja ministeriöiden vastaavien henkilöiden pöydille ja käsiin. Tarvitaan paikallista tutkimusta, jotta Suomi voi ajaa omaa asiaansa ja jotta tulevat LULUCF-tavoitteet määritellään oikeiden päästöjen eikä jo etukäteen vääriksi tiedettyjen lukujen varaan.
Tutustu tutkimukseen: Kull & Küttim 2024.
Tutkimuksen johdanto ja yhteenveto suomeksi
Kasvuturpeen ja sen vaihtoehtojen elinkaarianalyysi (LCA) suomeksi
