Hyppää sisältöön
6.9.2024 Blogi

Älä pyydä säästämään syötyä kakkupalaa

Tai voihan sitä pyytää, mutta silloin, kun sitä kakkupalaa tarvittaisiin, niin ei pidä yllättyä, jos eteesi tarjotaan tyhjä kakkulautanen. Suomesta katsottuna maailma oli aika rauhallinen 1970-luvun alkupuolella. 1973 käydyn Jom kippur -sodan aikana ja sen jälkeen öljyasetta käytettiin todella lujaa. OPECIN jäsenistä Egypti ja Syyria yrittivät öljyntuotannon rajoituksilla pakottaa USA:n liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille. USA puolestaan uhkasi arabimaita ja niitä tukenutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella. OPEC vastasi rajuilla hinnankorotuksilla. Loppuvuodesta 1973 OPEC leikkasi tuotantoaan neljänneksellä ja korotti hintaa kerralla yli 125 prosenttia. Neuvostoliitto alkoi myös hinnoitella öljynsä lähemmäksi maailmanmarkkinahintoja.

Nyt tuntuu hankalalta uskoa, että Suomessakin joka toinen katuvalo sammutettiin, auton lämmitys kiellettiin ja uima-altaiden vedenlämpötiloja samoin kuin toimistojen lämpötiloja laskettiin. Oli pakko, kun ei saatu polttoainetta. Raaka-öljy maksoi vuoden 1973 lopussa viisi kertaa enemmän kuin muutama kuukausi aikaisemmin. Siinä oli pienet kiky-talkoot markkinoilla.

Suomen valtio teki silloin mitä valtion tulikin tehdä. Lohkaisi 100 000 hehtaaria maitaan Vapolle ja antoi käskyn alkaa tuottaa energiaturvetta niin paljon ja nopeasti kuin olisi mahdollista. Eurooppa ja Suomi syöksyivät inflaation myötä lamaan, Norja kiihdytti öljynetsintää, joten ainakin jollekin kävi hyvin.

Edellisen hallituksen energiaomavaraisuuden tappotalkoot olivat hippeimmillään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Reilun siirtymän hengessä tarjottiin eläkeikää lähestyville turveurakoitsijoille digikoulutusta alan vaihtoon, maksettiin siitä, että urakoitsijat romuttivat tuotantokoneistoaan ja samaan aikaan naisväki neuloi sukkia Ukrainan lapsille. Ja venäjä pommitti Ukrainan energiainfrastruktuuria, koska se on tehokkain tapa taittaa puolustajan selkäranka.

Nyt sota oli tullut paljon lähemmäksi kuin vuonna 1973. Matka Helsingistä Kieviin on suurin piirtein sama kuin Helsingistä Utsjoelle. Kyllähän Suomen valtio on heräilemässä. Olisi hyvä, jos olisi energiaturvetta varastossa ja olisi hyvä, jos joku varmistaisi, että Suomessa on turvetuotantoinfra kunnossa, jos saari nimeltä Suomi joutuisi tämänkin sodan jalkoihin.

Se infra kestää pystyssä vain, jos sen halutaan pysyvän pystyssä. Pidetään huoli, että tuotannosta poistuneiden alueiden tilalle luvitetaan uusia. Suhtaudutaan positiivisesti siihen, että kasvuturpeella tuotetaan ruokaa ja kuiviketurpeen avulla kotimaista lihaa ja maitoa. Ja jos joku tuo uuden turvepohjaisen innovaation, niin ei ammuta alas sitä vain sen takia, että se on turpeeseen perustuva innovaatio. Joskus tulee tunne, että vaikka keksisi turvepohjaisen syöpälääkkeen, moni ampuisi oman ideologiansa pohjalta senkin alas epäröimättä hetkeäkään.

Kannustetaan ja edistetään turpeen moninaiskäyttöä, luodaan työpaikkoja ja saadaan vientituloja. Vastuullinen turvetuotanto ja turpeen rajattomat mahdollisuuden antavat sivutuotteena Suomelle sen tarvitsemaa energia-alan huoltovarmuutta. Käsi pystyyn, joka haluaa muuta. Kerran tuhottu infra ei pyytämällä pystyyn nouse. Se on silloin tyhjä se kakkulautanen.

Kirjoittajasta

Ahti Martikainen Director, Communications and Public Affairs ahti.martikainen@neova-group.com +358 (0)40 680 4723

Ahdilla on yli 35 vuoden kokemus viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista. Hän on työskennellyt Neovalla vuodesta 2011 lähtien.

Lue kaikki tämän kirjoittajan blogikirjoitukset