Suomeen on kuulemma tulossa kymmenien miljardien arvosta hankkeita vihreän vedyn ympärille rakennettaviin laitoksiin. Kaikki tämä hyvä, koska meillä on paljon edullista tuulivoimaa.
Vuoden 2023 lopussa Suomessa oli yhteensä 1 601 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa, joiden kapasiteetti oli 6 949 MW. Kapasiteetti vastaa yli neljää Olkiluoto 3:n tehoa. Suomen tuulivoimalat tuottivat vuonna 2023 sähköä 14,4 TWh, mikä vastasi noin 18 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.
Kun kirjoitan tätä toukokuun viimeisenä päivänä nuo kapasiteetiltaan 7 terawatin myllyt jauhavat sähköä säälittävät 6 MW ja vaikka aurinko porottaa koko Suomessa, niin aurinkosähköäkin menee valtakunnan verkkoon vain 600 MW. Kulutus on tällä hetkellä 1,2 teravattia kokonaistuotantoa suurempi ja se katetaan Ruotsin tuonnilla. Tilanne oli sama eilen ja silloin sähkön hinta olikin enimmillään yli 30 senttiä kilowattitunnilta.
”Asiantuntijat” ennustavat, että sama hallitsematon hintaheilahtelu jatkuu. Mihin on unohtunut vanha oppi riittävästä perusvoimakapasiteetista maan rajojen sisäpuolella. Kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan puhuttiin vielä riittävän perusvoimakapasiteetin tarpeesta. Laskettiin, että Vuotoksen allas, pari energiayliomavaraista sellutehdasta ja Hanhikiven ydinvoimala toisi Suomeen riittävän perusvoimatehon. Sellutehdas on muuten aika kova kone sähköntuotannossa. Äänekosken tehdas tuottaa vuodessa liki kaksi TWh sähköä eli yli 10 prosenttia tuosta koko vuoden 2023 tuulivoimatuotannosta. Ja lisäksi sellutehtaat työllistävät ja tuovat vientituloja.
Ei tullut Hanhikiveä, ei allasta eikä sellutehtaita ja Venäjän tuontikin loppui. En kuitenkaan näe tai kuule, mitään merkittäviä huolenilmaisuja tai varteenotettavia suunnitelmia tämän huoltovarmuuteen mitä keskeisimmin kuuluvan varman perusvoimantuotannon varmistamiseksi tai lisäämiseksi. Tai on sentään yksi. Kemijoki Oy:n Ailangantunturin pumppuvoimalahanke. Toteutuessaan se voisi tuottaa sähköä 2032 noin 550 megawatin teholla. Vastaavia hankkeita pitäisi olla monta, jotta tuulisten päivien ylijäämäsähkö saataisiin käyttöön tuulettomien päivien varalle. Kukaan ei hyödy siitä mitään, että sähkö on välillä miinuksella ja sitten yllättäen hetken kuluttua kymmeniä senttejä kalliimpaa.
Viimeistä hintapiikkiä selitettiin sillä, että yksi siirtoyhteys Ruotsiin oli pois käytöstä. Huoltovarmuuden nimissä, siirtoyhteyksiä pitäisi olla riittävästi, että ne takaisivat siirtokapasiteetin riittävyyden kaikissa tilanteissa. Jos Olkiluoto 3 olisi mennyt tässä yhteydessä pois verkosta, en uskalla ajatellakaan mikä hintapiikin korkeus olisi ollut.
Armeijan ylläpito maksaa, mutta sen ymmärretään ainakin nykytilanteessa olevan välttämätön kuluerä. Kuten Ukraina on opettanut, kriisitilanteessa vihollinen keskittyy aina häiritsemään energiainfran toimintaa joko suorilla iskuilla tai erilaisilla hybridi-iskuilla. Olemme nähneet näitäkin Itämerellä.
Nyt ei ole aikaa odotella viittätoista vuotta pienydinvoimaloita, vihreän vedyn pelastusta tai sitä että sähköautonkäyttäjät luovuttavat akuistansa energian toisille, kun uupelo sähköstä iskee. Fingridin mukaan Ruotsiin menevän uuden Aurora-siirtoyhteyden hinta on muutama sata miljoonaa euroa. Miljardilla eurolla lisäyhteyksiä, niin arpajaiset olisivat ohi. Mieluummin tietysti kaikki nuo perusvoimahankkeet ja nuo siirtoyhteydet, jos halutaan puhua oikeasta huoltovarmuudesta.
