Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa ilmaan hiilidioksidipäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.Päästökauppa koskee sellaista sähköntuotantoa, kaukolämmöntuotantoa ja teollisuutta, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ovat mm. liikenne ja kotitalouksien lämmitys.
Päästöoikeuksia tarvitsevat toimijat ostavat päästöoikeutensa. Rahat päästöoikeuksista menevät monen yllätykseksi valtion verokassaan mitenkään korvamerkitsemättä kaikkien muiden verojen tavoin. Päästöoikeuksien arvo määräytyy markkinoilla ja tavoitteena on ohjata toimijoita siirtymään uusiutuviin energialähteisiin. Näin myös tapahtuu vauhdilla.
Vuosi sitten päästöoikeuden hinta oli noin kuusi euroa hiiliekvivalenttitonnilta. Paljonko tämä on suhteessa kokonaiskuluihin? Tilastokeskuksen tilaston mukaan energiaturvekuutio maksoi energiayhtiöille noin 50 kilometrin kuljetusmatkalla melko tarkkaan 13 euroa. Energiayhtiö tuotti tuolla määrällä noin 1000 kilowattituntia eli yhden megawattitunnin energiaa. 1000 watin patteri lämpiää tuolla energiamäärällä reilun kuukauden vuorokauden ympäri. Polttoaineen lisäksi energiayhtiö maksoi lämmöntuotannossa energiaveroa 1,9 euroa (lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa kokonaisverorasitus oli runsas euro) valtiolle. Päästöoikeuden kautta tullut veroluonteinen kustannus oli tuon edellä todetun kuuden euron päästöoikeuden hinnalla kaksi euroa megawattitunnilta. Yhteensä valtion saama verotuotto oli siis runsaat kolme euroa. Lämpöä ja sähköä yhteistuotantolaitoksessa tuottavan energiaturpeen käyttäjän polttoainekustannus oli kaikkiaan siis runsaat 16 euroa megawattitunnilta eli yhdestä turvekuutiometristä.
Viimeisen vuoden aikana ilmastonlämpenemisestä ja päästöjen vähentämisestä on puhuttu enemmän kuin koskaan ennen. Päättäjät ovat kiristäneet päästöoikeusmarkkinaa ja päästöoikeuden hinta on ollut korkeimmillaan viimeisen puolen vuoden aikana yli 26 euroa. Tätä kirjoitettaessa maaliskuun alkupuolella hinta on 22 euroa hiilitonnilta. Paljonko polttoaineen kokonaiskustannukset ovat nyt? Polttoaineen hinta on edelleen noin 13 euroa. Energiavero on nyt kolme euroa, kun veroa korotettiin vuoden alusta lähtien, aikaisemmin se oli siis 1,9. Päästöoikeudesta toimija joutuu nyt maksamaan jokaisesta megawattitunnista eli turvekuutiosta valtion kassaan kahdeksan euroa päästöoikeushintaa. Veron ja päästöoikeuden kustannus yhteistuotannossa ovat nyt yhteensä noin 10 euroa ja koko polttoainekustannus on 23 euroa. Vuodessa polttoainekustannus on siten noussut seitsemän euroa.
Vero- ja päästöoikeuskustannus on noussut vuodessa yli kolminkertaiseksi. Ennusteiden mukaan päästöoikeuden hinta on pitkäaikaisessa nousussa. Tästä huolimatta monet haluavat edelleen kiristää turveveroa.
Toki turveveroa voi nostaa, mutta se ei tapahdu ilman heijastevaikutuksia. Useimmilla energiayhtiöillä on mahdollisuus polttaa puuta, ja ne siirtyvätkin yhä enemmän puunpolttoon. Ilmastoneutraalista puusta ei makseta päästöoikeushintaa eikä polttoaineveroa. Yhdestä kiintokuutiometristä puuta saadaan energiaa noin kaksi megawattituntia. Eli yhdestä poltettavaksi tarkoitetusta kiintokuutiometristä puuta energiayhtiö kykenee turvetta korvatakseen maksamaan voimalaitoksella 2 x turvekuutiometrin hinta eli tällä hetkellä noin 46 euroa. Tuolla hinnalla energialaitoksen omistajan kannattaa ostaa energiapuun ohella sellun valmistukseen soveltuvaa kuitupuuta läheltä laitosta, hakettaa se ja ajaa voimalaitokselle.
Jos turpeen energiaveroa nostetaan edelleen, se johtaa varmuudella siihen, että jalostukseen kelpaavaa puuta alkaa mennä polttokattiloihin. Sillä on omat seurauksensa puun muulle käytölle. Tämä on syytä pitää mielessä, jos haluaa vauhdittaa päästöoikeuteen perustuvaa energiapolitiikkaa lisäveroilla.
