Suomen ilmastopaneeli julkaisi tiedotteen ja uudet tavoitteet, mihin Suomen pitäisi päästövähennyksissä pyrkiä. Se jäi sanomatta, että Suomi on päästövähennysten tämän hetkisillä saavutuksilla maailmassa viiden parhaan joukossa. Ei kauhean huono saavutus. Ja jollei ihmeitä tapahdu, olemme piikkipaikalla tai lähellä sitä vuonna 2030.
Suomen tämän vuoden hieman vajaan 50 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt ovat 0,14 % maailman päästöistä. Vuonna 1990 päästöt olivat noin 70 miljoonaa tonnia. 2000-luvun alussa, kun elimme kunnon noususuhdannetta päästöt nousivat liki 90 miljoonaan tonniin, ja siitä ne ovat tulleet suht tasaisesti nykyiseen. Miten päästään 30 miljoonaan tonniin?
Vieläkin puhutaan paljon energiaturpeen polton vähentämisestä puoleen vuoteen 2030 mennessä. Päästöt vähentyvät puoleen jo parissa vuodessa. Unohtakaa vanhat tilastot. Turpeen polton päästöt olivat 2018 tilastojen mukaan runsaat 10 prosenttia Suomen päästöistä, samaa kokoluokkaa kuin kivihiilen päästöt olivat silloin. Kivihiilen päästöt menevät nollaan vuonna 2029 ja taitaapa mennä energiaturpeenkin. Eli energiasektorilta häviää kymmenessä vuodessa 10 miljoonaa tonnia päästöjä. Ollaan noin 40 miljoonassa tonnissa, vaikka muualla ei tehtäisi mitään.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja oli aamuteeveessä 24.2. optimistinen liikenteen sähköistämisen suhteen. Vuonna 2020 Suomessa rekisteröitiin 112 000 henkilöautoa, niistä 4 000 oli sähköautoja. Jos tavoitellaan miljoonaa sähköautoa vuoteen 2030 mennessä, niin eipä juuri yhtään polttomoottoriautoa saisi Suomen tieliikenteeseen tulla. Tiedän, että sähköautotilastoihin lasketaan mukaan hybridit. Kaikkiaan Suomen teillä liikkuu nyt noin 40 000 hybridiä, mutta en anna tässä paljoa painoa Porche Panameroille ja muille sähköautoille, jotka kulkevat 20 – 40 km sähköllä hyvissä olosuhteissa. Ja vain, jos niitä ladataan. Mutta tilastoissa ne ovat sähköautoja.
Otetaan paremmaksi. Uskotaan, että koko Suomen henkilöautoliikenne on päästötöntä vuonna 2030, jolloin päästöistä lähtisi noin 5 miljoonaa tonnia. Hieman vähemmän, kuin Suomen terästeollisuuden päästöt. Autokannan sähköistäminen latausasemineen, romutuspalkkioineen, hankintatukineen ja verkonrakentamiskustannuksineen tuskin mahtuu 10 miljardiin euroon, mutta paljon siitä puhutaan. Jos onnistutaan pääsemään puoleen, päästöt vähenevät Suomen sementtiteollisuuden päästöjen verran.
Ehkä helpoin tie olisi kuitenkin laskea maahan sitoutuva hiili oikein. Kun suomalaisesta suosta otetaan turvetta ja poltetaan se, siitä vapautuu hiiltä ilmaan. Kun ojittamattomalle suolle kasvaa rahkasammalta ja turvetta, se ei lisää laskennallista hiilinielua. Aika ihmeellistä. Turvetta kuitenkin muodostuu Suomessa yli 30 miljoonaa kuutiota joka vuosi eli noin 10 miljoonaa hiilitonnia sitoutuu soihin. Biologian ihmeellisyyksiä on, että suohon ei sitoudu hiiltä, mutta sitä poltettaessa sitä vapautuu.
Toinen keino nopeaan laskuun olisi kuunnon rapsakka lama, mikä laskisi teollisuustuotantoa oikein rajusti. Samalla laskisivat päästötkin. Tätä monet näyttävät toivovan. Ilmastopaneelin puheenjohtaja väläytteli aurinkosähköllä ja tuulivoimalla Patagoniassa tuotettavaa uusiutuvaa polttoainetta. Irrotetaan sähköisellä elektrolyysillä vedestä vetyä ja yhdistetään siihen hiilidioksidia ja tehdään synteettistä polttoainetta. Sitä varmaan kannattaisi tehdä lähempänäkin. Vaikka Hanhijoella päästöttömällä ydinsähköllä.
Suomelta hukkuu kivihiilen, turpeen, polttomoottoriautojen tappotalkoisiin helposti kymmenessä vuodessa kaksinumeroinen luku miljardeja. Voisiko sen summan laittaa nopeuttamaan synteettisten polttoaineiden kehittämistä, jotta ne olisivat valmiina 2031 niille muutamalle miljoonalle polttomoottoriautolle? Näin ei tarvitsisi tappaa Suomesta teollisuutta, maataloutta ja tavaraliikennettä.
Ahti Martikainen
