Toissakeväänä iskenyt COVID-19 -pandemia osoitti, mitä huoltovarmuus käytännössä tarkoittaa. Pandemian hillintä olisi edellyttänyt tartuntaa estäviä maskeja. Varastoissa oli kyllä maskeja, mutta ne olivat vanhentuneita, käyttötarkoitukseen soveltumattomia ja niitäkin oli hävyttömän vähän. Vaikka kyseessä ei ole valtavan monimutkainen tuote, ei Suomessa ollut valmista tekniikkaa ja tekijöitä, joten kuukausikaupalla meillä oli maskipula. Huoltovarmuus on asia, jota joko on tai ei ole.
Korona saattaa olla tältä erää ohi, mutta keskustelu huoltovarmuudesta on vasta alussa. Suomen armeija on onneksi ollut hereillä kylmän sodan jälkeenkin ja pitänyt huolen siitä, että meillä on uskottava puolustus. Hyvä niin. Monilla muilla sektoreilla eivät asiat ole yhtä hyvin.
Suomi on äärimmäisen riippuvainen tuontipolttoaineista. Yli 60 prosenttia energiasta on tuontienergiaa. Ja mikä huolestuttavinta, valtaosa siitä on tullut ja tulee Venäjältä. Olemme maksaneet energiasta vuosittain Venäjälle 3,5 miljardia euroa. Se on keskimäärin 10 miljoonaa euroa päivässä. Jos haluaa käyttää huonoa vertausta, summa on niin valtava, että sillä ostaisi kolmen vuoden välein yli 60 huippuhävittäjää. Voi olla, että on ostettukin.
Energiateollisuudessa ja puunjalostusteollisuudessa puhutaan suurista luvuista. Suomi on tuonut noin 10 miljoonaa kuutiota jalostettavaa puuta Venäjältä. Ei tuo enää. 10 miljoonaa kuutiota on reilun kolmen metrin korkuinen pino kolmimetristä sellupropsia Hangosta Utsjoelle. Se on paljon. Se on myös enemmän kuin koko suomalaisen metsäenergiahakkeen määrä vuonna 2021. Viime vuonna energiahakkeella tuotettiin kaukolämpöä noin 20 TWh ja siitä viidennes tuotettiin venäläisellä hakkeella. Myös Neova toi energiahaketta Venäjältä, mutta ei tuo enää. Tuo 20 TWh eli Suomen kaukolämmityksen tarvitsema energiahakemäärä on muuten 10 miljoonaa kuutiota puuta. Pino on pitkä ja iso.
Ei ole suuri salaisuus, että viime lämmityskausina suomalaisissa lämmityskattiloissa on palanut paljon myös sellupuuta. Tästä eteenpäin tuo puu tarvitaan jalostukseen. Mutta lämpöäkin tarvitaan. Kaukolämmön takaamiseksi seuraavilla lämmityskausilla meidän on korvattava tuontihaketta jollakin. Koska ne paljon puhutut ”uudet energiaratkaisut” eivät taida ehtiä terawattiluokassa ensi vuoden joulumyyntiin, on jäljellä oikeastaan kaksi vaihtoehtoa huoltovarmuuden turvaamiseksi. Ne ovat öljy ja turve. Kumpikohan vaihtoehto kannattaisi valita vallitsevassa maailmantilanteessa? Talvi tulee syksyn jälkeen ja energiapuiden pitää olla rankoina kuivumassa juhannukseen mennessä, jotta ne ovat poltettavissa ensi talvena.
Tämä kevät sujuu kyllä, mutta ensi talveksi ”tarttee” tehdä jotain. Neljäntoista kaupungin 3.3.2022 julkaisemassa yhteisessä julkilausumassa on paljon hyvää. Meillä on valtavasti taimikonhoidon rästejä, on myös tiedossa keinoja, joilla puu saadaan liikkeelle. Ne on vain tehtävä nyt. Kukaan ei kuvittele, että risusavotoilla saadaan vaje korvattua ensi talveksi, mutta pidemmällä tähtäimellä puuta on saatava lisää polttoon. Hoidetut taimikot ovat myös paras vastaus hiilinielujen kasvattamiseen. Puheilla huoltovarmuus ei parane. Nyt tarvitaan päätöksiä ja tekoja.
Onneksi meillä on vielä turve, vaikka tuotantokalustoa romutetaankin. Neova ilmoitti marraskuussa 2021, että se lopettaa energiajyrsinturpeen tuotannon. Sanoimme myös, että meillä on varastossa turvetta ja että meillä on edelleen valmius tuottaa energiaturvetta, mikäli energiahuollon varmistaminen sitä edellyttää. Pelkästään Neovalla on noin 10 000 hehtaaria tuotantokunnossa olevia kenttiä, joilta on saatavissa jo ensi kesänä helposti ainakin tuo Venäjän hakkeen korvaava määrä energiaa. Ja muilla turvetuottajilla on lisää. Yksityiset tuottajat eivät voi omalla taseellaan ja riskillään alkaa kasvattamaan varastoja loputtomasti. Jos energiaturvetta tarvitaan, sitä pystytään vielä tuottamaan suuriakin määriä. Mutta asiakkaiden tarpeet on saatava tietoon lähiviikkona, jotta saadaan tuotantoketjut kuntoon lumien sulamiseen mennessä. Uskallan väittää, että tiedot energiaturpeen roolin päättymisestä huoltovarmuuspolttoaineena olivat onneksi jonkin verran ennenaikaisia ja liioiteltuja.
Lämmön ohella myös ruoka on mitä suurimmassa määrin huoltovarmuuskysymys. Kasvuturpeella ja kuiviketurpeella on merkittävä rooli Suomenkin elintarvikehuollossa koko Euroopasta puhumattakaan. Vielä kesäkuussa 2020 esitettiin, että kyllähän kasvuturvetta voi tuoda Venäjältä, eli ei sen tuotannolla ole Suomessa niin väliä. Luulen, että ehdottaja on jo vetänyt ehdotuksensa takaisin.
