Jostakin syystä olen aina huvittunut sanaparista ”hallittu riski”. Riski on minusta jokin sellainen inhottava asia, joka realisoituessaan tekee kohtuullisen kipeää. Oli se sitten riskiohitus maantiellä, riskin ottaminen pörssissä tai vaikka ottamatta jäänyt palovakuutus. Kun tällainen riski toteutuu, niin se on riski. Tietenkin hallitsematon riski se vasta katastrofi onkin.
Entäpä sitten huoltovarmuus. Tuohon yhdyssanaan on ladattu taas aika paljon turvallisuutta ja positiivisuutta, josta riskit ovat kaukana. Huolto toimii varmasti. Sehän tuosta militaariseen ympäristöön soveltuvasta sanasta mieleen tulee. Oli sitten kysymys elintarvikkeista, aseista, lääkkeistä, polttoaineista tai vaikka laajemmin puhuttuna energiasta.
Hyvinä ja taloudellisesti sekä poliittisesti rauhallisina aikoina huoltovarmuuskeskusteluun on aika vaikea saada kumppaneita. Aihe tuntuu monesta varsin tylsältä ja tarpeettomalta. Mutta annapas olla, kun jotain sattuu, niin sitten kyllä ihmetellään, että miksi ei ole varauduttu.
Viimeisimpänä mieleen tulee Keski-Suomen tykkylumen aiheuttamat sähkökatkokset. Samaan aikaan käydään kiivasta keskustelua siitä, miten sähkön siirtomaksu on niin suuri osa energialaskua ja heti perään taivastellaan sitä, että miksei lumen alla taipuville puille alttiita sähkölinjoja ole haudattu turvaan maakaapeleihin. Halvemmat avolinjat ovat maksu tuosta riskistä, että sähköt katkeilevat joko myrskyjen tai tykkylumen takia.
En arvannutkaan kuinka ajankohtaiseen asiaan söhäisin edellisessä blogissani, kun pohdiskelin mahdollisten sähköntuotantohäiriöiden tai siirtoyhteyksien häiriöiden aiheuttamaa hintapiikkiä sähkölaskuun. Monesta asiasta selviää rahalla, mutta entä jos häiriö onkin niin suuri, että sähköverkko menee alas eli sähköt kerta kaikkiaan katkeavat isoilta alueilta. Tai jos sähköstä tulee sellainen pula, ettei sitä vaan riitä kaikkeen siihen, mihin on totuttu.
Ne, jotka elivät 70-luvun öljykriisin aikaan muistavat, että uimahallien veden lämpötilaa laskettiin, katuvaloja ei poltettu täysillä, toimistojen lämpötiloja laskettiin jne. Luulen, että muutaman päivän ilman sähköjä olleet keskisuomalaiset ovat keskimäärin paremmin varustautuneita tulevana talvena. Siperia on opettanut varaamaan taskulamppuja, paristoja tai vaikkapa agregaatteja, jos sähkö on kerta kaikkiaan välttämättömyys. Pienessä muodossa nämä samat varustautumistoimenpiteet kannattaisi jokaisen fiksun kansalaisen tehdä.
Puuttumatta siihen, miksi tällainen uhka nyt on edessä, niin ennemminkin kannattaisi miettiä, miten riskiä voidaan pienentää ja mieluummin välttää kokonaan. Ainakaan tilanteen ei saa antaa pahentua. Mutta voihan se olla, että tässäkin asiassa tarvitaan sellainen pikku tönäisy eli tuon riskin toteutuminen, ennen kuin aletaan vakavasti puhumaan siitä, että kyllä energiaomavaraisuudella on sittenkin oma erittäin tärkeä arvonsa. Silloin kun valot uhkaavat sammua ja ulkona paukkuu pakkanen, niin väitän, että aika monelle kelpaa siinä tilanteessa aivan hyvin kivihiilelläkin tuotettu varavoima.
Tai TEM:n Kätkää lainaten, hallituksen täytyy vaikka opposition tukemana säätää laki, ettei tällainen riski toteudu.
