Viime vuosina on julkaistu varmaan satoja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia sekä pidetty kymmeniä puheenvuoroja eduskunnassa, joissa todetaan ilman todistustaakkaa, että turvetuotanto on suuri syyllinen Suomen vesistöjen heikkoon tilaan. Asiaa ei edes kannata monien mielestä tutkia, koska kaikki tietävät miten suuret turvetuotannon vaikutukset ovat. Nyt on kuitenkin onneksi tutkittu.
Neljä vuotta sitten säädettiin uutta ympäristönsuojelulakia ja silloin turvetuotantoalueiden luvituksen kiristämistä perusteltiin muun muassa turvetuotannon suurilla vesistövaikutuksilla. Tuolloin lakiin säädettiin jopa erillinen pykälä turvetuotannon sijoittamisesta. Nyt suota saa ojittaa pelloksi tai metsäksi, mutta turvetuotannossa ojitetut suot muuttuvat valtaviksi ongelmiksi vesistövaikutusten takia. Onko näin? Turvetuotannon vesistövaikutuksista löytyy yli 10 000 hittiä Googlesta. Vahvoja väittämiä. Mutta onko takana tutkittua tietoa, ja mikä on totta? Säädettiinkö uusi laki väärin perustein?
Seitsemän vuotta sitten GTK tutki Keski-Suomessa, kuinka paljon kahden eri järven pohjaan oli tullut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana sedimenttiä. Järvet olivat turvetuotantoalueiden vaikutusalueella oleva Martinjärvi ja sen lähellä oleva Iso-Kivijärvi, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Molempien järvien alueella on suurin piirtein sama määrä suota, metsäojitettua suota ja peltoa. Tutkimuksessa katsottiin kuinka paljon vuoden 1986 jälkeen järvien pohjaan on kertynyt sedimenttiä. Kaikissa järvissä näkyy Tsehrnobylin onnettomuuden seurauksena pohjasedimentissä kohonnut Cesium 137-kerrostuma, josta voidaan mitata sen jälkeen kerrostuneen sedimentin paksuus. Cesium 137- laskeuman perusteella tutkittu pohjasedimentin paksuus osoitti ”yllättäen”, ettei Martinjärvessä ollutkaan enemmän vaan jopa vähemmän pohjasedimenttiä kuin Iso-Kivijärvessä.
Yhteenveto tuosta yhden järviparin tutkimuksista ja tuloksista löytyy alla olevasta linkistä.
Tutkimus sai kyllä julkisuutta, mutta monet turvetuotantoon kriittisesti suhtautuvat totesivat, että ”sattumaa”, ”väärin tutkittu” tai ainakin ”väärin tulkittu”. Sen jälkeen GTK aloitti eri puolilla Suomea erilaisilla soilla, erikokoisilla valuma-alueilla samaan Cesium 137-metodiin perustuvan laajemman tutkimuksen. Neljän vuoden aikana on tutkittu 62 järveä eli otos on kattava ja tulosten ja tutkimuksen pitäisi kelvata kriittiseenkin akateemiseenkin tarkasteluun. Tutkimuksen tuloksia on odotettu mielenkiinnolla. Onko turvetuotanto syyllinen Suomen järvien ruskeisiin vesiin ja järvien pohjamössöön vai ei?
Syyskuussa 2018 pidetyssä kansainvälisessä turve- ja suoasiantuntijoiden ja tutkijoiden kongressissa, Rotterdamin IPS Jubileum Symposiumissa, asiasta kerrottiin kansainväliselle yleisölle. Linkki juhlajulkaisuun on tässä ja yhteenveto löytyy sivulta 31.
https://pdfs.semanticscholar.org/a17c/a8935eaec9a165b930c9917d8d34c249968d.pdf
“The results show no significant differences in the accumulation rate and recent sedimentation development between two lake groups. According to 137Cs results the 1986 Chernobyl peak is generally found between the sediment depths 3-17 cm.” Suomennettuna tämä tarkoittaa, että turvetuotantoalueiden järvien ja verrokkijärvien sedimenttien paksuudessa ei ollut merkittäviä eroja.
Tulosten mukaan turvetuotannon vaikutusalueilla olevien järvien sedimentin syvyys oli keskimäärin 5,9 cm ja ei-turvetuotantoalueiden verrokkijärvissä 7,1 cm. Maksimisedimentaatio löytyi ei-turvetuotantoalueen verrokkijärvestä ja se oli 17 cm. Turvetuotantoalueiden järvien maksimisedimentaatio oli 15 cm.
Eli kun tutkittiin kymmeniä järviä, niin turvetuotantoalueiden pohjiin oli kertynyt keskimäärin vähemmän pohjasedimenttiä eli sitä kansankielellä turvemössöksi kutsuttua mönjää kuin järviin, joiden alueella on vain ojitettua metsää ja peltoa.
Nyt kun uutta tietoa on tullut, on syytä keskustella ainakin siitä, istuuko väärä mies vankilassa. Ja tulihan tässä hyvää uutta juteltavaa vaaliteltoille.
Ohessa Maaseudun tulevaisuuden tämänpäiväinen (8.4.2019) uutinen aiheesta. Keskustelu alkakoon.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.407592
