Kun summeeraa meneillään olevan Suomen hallituksen säästötavoitteiden ympärillä käytävää keskustelua, niin lähes liikuttava yksimielisyys vallitsee siitä, että kyllä pitää säästää. Samaan aikaan jokainen ehdotettu säästökohde ammutaan joltakin suunnalta seulaksi. Säästää pitää, mutta missään nimessä ei juuri ehdotetusta kohteesta. Vai tuleeko jollekin mieleen yhtäkään kohdetta, jossa säästöehdotus olisi mennyt lävitse.
Säästää pitää, mutta säästää ei saa. Yksinkertaisella matematiikalla jäljelle jää lisätulojen hankkiminen jostakin. Tällä hetkellä yksityisen puolen hoivasektori taitaa olla lähes ainoa, joka palkkaa merkittävästi uutta työvoimaa. Vaikka Suomeen tuleekin juuri nyt melko lailla uusia kansalaisia, en usko, että vanhenevan väestön hoito on se tulevaisuuden kasvun moottori. Se on vain välttämättömyys.
Yhtä varmasti kuin väestö vanhenee, niin yhtä varmasti tässä maassa tarvitaan lämmitysenergiaa ja lämmintä vettä myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. On aivan upeaa, että Äänekoskelle rakennetaan uusi biotuotetehdas. Sen rakentamisen aikainen työllisyysvaikutus on 2 500 työpaikkaa vuodessa ja valmistuttuaan se tuo koko tuotantoketjut mukaan lukien 1 000 uutta työpaikkaa.
Noista tuhannesta työpaikasta tulee riemuita. Sen sijaan en voi ymmärtää ja hyväksyä sitä, että samaan aikaan väheksytään sitä, että esimerkiksi kotimainen turvetuotanto työllistää koko ketjussa noin 10 000 työntekijää. Onpa esitetty aivan tuoreeltaan väitteitä, että tuo kotimaisen energian eteen töitä tekevä joukko on vain muutamia tuhansia ja jos turvetuotantoa ei olisi, niin totta kai he työllistyisivät muualle.
Tällä reseptillähän ei olisi mitään vaikeutta vähentää vaikka 100 000 julkisen sektorin työpaikkaa, jos se työllistyminen on noin helppoa muualla. Kun menee niille paikkakunnille, missä turvetuotantoa harjoitetaan, niin voin sanoa, että ei siellä ihan sormea napsauttamalla tule tuhansia uusia työpaikkoja.
Sen sijaan nostamalla kotimaisen energian osuutta energiapaletissamme eli turpeessa ja energiapuussa, uusia työpaikkoja syntyy väistämättä. Ei yhteen paikkaan tuhansia, mutta satoihin eri paikkoihin yhteensä tuhansia. Se on sitä hajautettua työllistämistä ja järkevää energiapolitiikkaa.
Ja näinä niukkuuden jakoaikoina ei myöskään ole vähäpätöinen asia, että jokainen kotimaisella polttoaineilla tuotettu kilowattitunti parantaa osaltaan kauppatasettamme. Ymmärtäisin jollakin tapaa nirsouden kotimaisiin energiavaihtoehtoihin, jos meillä olisi sellaisia luksusongelmia kuin ylimääräistä jakovaraa budjetissa, puutetta työvoimasta ja ongelmia survoa kauppataseen ylijäämää johonkin kohteeseen. Mutta kun ei ole.
Nyt elämme oikeaa kriisiaikaa ja valtionvelka kasvaa tänäkin vuonna miljardeilla. Tässä tilanteessa ei vastuulliset päättäjät nyrpistele tuhansille tarjolla oleville työpaikoille.
