Pidän monissa asioissa virolaisten suoraviivaisesta ajattelumallista. Jos on ongelmia, ne pyritään ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti ja uusinta tekniikkaa hyödyntäen. Viro hyppäsi tietoteknologiassa suoraan lankapuhelinvaiheen yli digimaailmaan. Tästä syystä ei ole ihme, että Virossa ukrainalaisille pakolaisille myönnettävien työlupien myöntämisajat mitataan tunneissa ja Suomessa kuukausikalenterilla.
Tosiasiat kerrotaan kaartelematta ja ne tunnustetaan. Eikös me suomalaisetkin ainakin kerrota, että noin me toimimme. Suomessa moni myöntää pelkäävänsä sotaa. Olin viime viikonloppuna Tallinnassa ja parissakin paikassa vapaaehtoiset talkoolaiset tekivät naamioverkkoja. Jos pelkää sotaa, niin aivan fiksua toimintaa, sanoisin. Ja nopeampaa kuin, että tekisi kansalaisaloitteen, että joku tilaisi joskus lisää naamioverkkoja.
Minulta on kysytty aika monelta taholta viime viikkoina uhkaako Suomea jonkinlainen energiakriisi tai polttoainepula. Kyllä uhkaa. Jos emme tee mitään, niin ensi talvena poltetaan aika paljon jalostukseen kelpaavaa sellupuuta tai öljyä. Se tiedetään jo, että venäläisen energiahakkeen korvikkeeksi tarvittaisiin 2 miljoonaa kuutiota lisää kotimaista puuta. Hiilen ja turpeen alenevan käytön korvaajaksi 2 miljoonaa kuutiota lisää. Maakaasun korvaajaksi ehkä miljoona kuutiota lisää. Jos kaasuhanat menevät kiinni, paljon enemmän. Ei tuollaista määrää lisää energiapuuta yhtäkkiä mistään hankita.
Kyllähän puuta Suomessa riittää aina lämmitykseen. Sellaista tilannetta ei tule, että Suomen suuret kaupungit jäisivät vaille polttoainetta. Puuta saa rahalla ja mitä enemmän energiahakkeesta joutuu maksamaan, sitä enemmän maksaa kaukolämpö, ja sen laskun maksaa kuluttaja.
Metsäteollisuus myy sellunsa aina maailmanmarkkinahintaan. Sen hinta määräytyy muualla kuin Suomessa. Yritysten kilpailukyvyn määrää niiden sijainti eli logistiikka-, raaka-aine- ja energiakustannukset. Jos sellupuun hinta nousee saman verran kuin dieselin hinta on noussut, ei suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukyky kestä sitä. Tuon kehityksen seurauksena Suomessa on hetken päästä tosi paljon poltettavaa puuta. Ja jos hakemalla haittapuolia hakee, niin samalla Suomen tärkein ala, eli metsäteollisuus on Suomessa kannattavuuskriisissä ja joutuu siirtämään tuotantoaan muualle.
Metsäteollisuuden kilpailukyky Suomessa on kansallisen edun asia. Jos joku keksii keinon, miten saisimme Suomeen tuotua 5 miljoonaa kuutiota lisää energiapuuta kustannustehokkaasti, niin kertokoon ihmeessä. Jos kukaan ei keksi, niin kansallisen edun nimissä tässä Ukrainan sodan luomassa tilanteessa valtiovallan on tehtävä aika rajuja päätöksiä. Luovuttava määräajaksi energiaturpeen verosta ja annettava energiayhtiöille ilmaisia päästöoikeuksia tai kompensoitava energiaturvetta polttavien energiayhtiöiden nousseet päästöoikeuskustannukset. Näin turvattaisiin sekä metsäteollisuutta että suojattaisiin kaukolämpöasiakkaita karmivilta hinnannousuilta.
Jos joku keksii ehdottaa öljyä korvaavaksi polttoaineeksi, niin se vasta maksaakin. Öljyllä tuotettu kaukolämmön hinta on moninkertainen jopa turpeeseen verrattuna.
Pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita ei pidä unohtaa. Tämän poikkeustilan aikana pitää pää märkänä investoida LNG-terminaaleihin, uuteen vetytalouteen, hukkalämpöihin ja muuhun uuteen tekniikkaan. Sitten kun ajat palaavat normaaliksi ja korvaavat energialähteet ovat kunnossa, niin laitettakoon sitten vaikka viimeinen käyttöpäivä lämmitysöljylle, energiaturpeelle ja maakaasulle.
Nyt on aika käyttää järkeä, ei muistella sitä, mitä kukakin tuli sanoneeksi vuosi tai kaksi sitten.
Muuttuvat ajat vaativat uusia päätöksiä ja tekoja. Kahden vuoden takaisella Nato-gallupilla on tänään aika vähän edes viihdearvoa. Nyt ei kannata tökkiä tikuilla silmään ketään, vaan katsoa tosiasioita ja päättää, miten selviämme tästä tilanteesta mahdollisimman kuivin jaloin.
