Löysin yhdestä vaalikoneesta kysymyksen, jossa kansanedustajaehdokkailta kysyttiin, pitäisikö turvetuotanto lopettaa Suomessa seuraavalla parlamenttikaudella. Selasin vastauksia ja yllätyin; monet kokeneetkin kansanedustajat vastasivat kysymykseen vain energiaturpeen näkökulmasta.Monelle saattaa olla uutinen, että edustamani yrityksen eli Vapon liikevaihdosta tällä hetkellä noin viidennes on energiaturvetta. Kasvualustaliiketoiminta ja turvepohjaiset eläinkuivikkeet ovat jo nyt isompi osa liikevaihtoamme kuin energiaturve. Panostamme erittäin paljon turpeen uusiin käyttömuotoihin. Kieltämällä kategorisesti turpeen, tulee vahingossa kieltäneeksi lähiruuan kasvattamisessa tärkeät vettä säästävät kasvualustat, eläinten terveydelle hyväksi todetut kuivikkeet ja tulevaisuuden toimialat kuten turpeesta jalostettavat aktiivihiilisuodattimet, homehtumattomat kuitutuotteet ja eristyslevyt sekä turpeesta uutettavat vahat ja humushapot.
Maailmanlaajuisesti turvetta tuotetaan ja käytetään moninkertainen määrä kasvualustaksi verrattuna energiantuotantoon. Pelkästään Euroopan kasvualustamarkkina on noin 40 miljoonaa kuutiota ja valtaosa kasvualustoista on turvepohjaisia. Eli ensimmäinen pointti on, että turve on tänä päivänä ja erityisesti tulevaisuudessa paljon muutakin kuin polttoaine.
Sähköautoista puhutaan paljon ratkaisuna päästöjen pienentämiseen. Olen ajanut nyt itse kaksi vuotta hybridiautolla. Aivan lyhyillä matkoilla hybridi varmasti vähentää päästöjä, mutta pidemmät matkat mukaan laskettuna päästöjen vähennys on jäänyt panostukseen nähden melko vaatimattomaksi. Olisiko hiilen sitominen sittenkin parempi ja ainakin kustannustehokkaampi ratkaisu?
On yllättävää, miten pienellä metsäalalla voi kompensoida erittäin merkittäviä määriä henkilökohtaisista päästöistään. Yksi hehtaari hyvin kasvavaa metsää Etelä-Suomessa kasvaa noin 6 kuutiometriä (6 tonnia) vuodessa, joista noin puolet on hiiltä. Hehtaari metsää sitoo noin 3 tonnia hiiltä. Onko se paljon vai vähän? No, se on ainakin 100 g/km päästävän auton päästöt 30 000 kilometrin vuotuisella ajolla. Lisäksi, siinä on yksi ylivoimainen ominaisuus; metsä sitoo hiiltä 24 tuntia vuorokaudessa. Autolla ajavan, kaukolämpökiinteistössä asuvan maltillisesti lentävän ja lihaa syövän päästöt pystytään eliminoimaan muutaman hehtaarin metsäpalstalla.
Turvetuotannosta on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana poistunut Suomessa noin 50 000 hehtaaria tuotantoalaa, josta 75 % on metsitetty tai metsittynyt eli yhteensä noin 40 000 hehtaaria. Tuo pinta-ala metsää sitoo hyvinkin parin kymmenen tuhannen auton päästöt.
Koska Hollannista on tullut yksi Vapo-konsernin kotimarkkinoista vuoden alussa viimeistellyn yritysjärjestelyn kautta, olen viime viikkoina käynyt useissa hollantilaisissa kasvihuoneissa. Ja niitä on Hollannissa todella paljon. Saadaksemme kasvihuoneessa aikaiseksi tehokasta kasvua; salaattia, tomaattia, kukkia jne., tarvitaan kasvuun hiilidioksidia, jotta se biologian kirjoista opittu fotosynteesi toimii. Siksi kasvihuoneisiin tuodaan lisää hiilidioksidia edistämään kasvua. Nopeasti katsottuna järjestelmä vaikutti suorastaan nerokkaalta, sillä kasvihuoneissa tuotetaan salaatteja ja ruokaa paikallisille asukkaille ja samalla sidotaan hiiltä eli pienennetään ilmakehään vapautuvaa hiilidioksidia.
Eli pointit kiteytettynä: 1. turve on muutakin kuin polttoaine. 2. hiilen sitominen voi olla yllättävän kustannustehokas ratkaisu verrattuna päästöjen pienentämiseen ja 3. hiilidioksidi ei ole pelkästään paha, vaan kasvit tarvitsevat sitä.