Koska kuulun kolminkertaiseen riskiryhmään, olen ollut jo liki kuusi viikkoa Porvoon takana vapaaehtoisessa karanteenissa. Opettavaista aikaa. Hienoa, ettei kertaakaan ole sähköt olleet poikki ja ruotsalaisyhtiön netti on pätkinyt vain kerran. Sähkökatkos ei niinkään haittaa, koska polttopuuta piisaa ja varaverkkolähteissä riittää virtaa puhelimeen ja läppäriin pariksi päiväksi.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, että täällä maalla on vielä yrittäjiä, jotka tuottavat lähellä puhdasta terveellistä ruokaa. Mikä onkaan miellyttävämpää kuin hakea suoraan tilalta lihat, kananmunat ja perunat. Ja ainakin kuukaudeksi riittää vielä pakastimessa mustikoita ja mansikoita aamupuuron jatkeeksi. Se on sitä käytännön omavaraistaloutta.
Kyllä minä niin tammikuussa mieleni pahoitin, kun keskustelu alkoi hallitusta myöden velloa hallitsemattomasti siihen suuntaan, että turvetuotannosta on nyt päästävä eroon, kun EU:kin maksaa Green Deal -rahoja seitsemässä vuodessa yli 150 miljoonaa. Taisipa joku ministeri todeta, että eihän se ala työllistä kuin alle 10 000 henkeä, joten kyllä nämä ihmiset voidaan uudelleen kouluttaa tekemään … jotakin muuta.
Olen kirjoittanut tätä blogia kahdeksan vuotta. Olen kotimaisten polttoaineiden suuri fani, koska niiden tuottaminen, kuljettaminen ja käyttäminen antaa työtä suomalaisille, pitää maaseutua asuttuna, vähentää tuontipolttoaineiden tarvetta ja ennen kaikkea luo meille varmuutta siitä, että meillä on jotain omaa, jolla tehdään sähköä, lämpöä ja höyryä teollisuudelle. Kaikissa olosuhteissa.
Olen aina ollut myös lähiruuan ystävä. Nyt vielä enemmän. Kun rajat ovat enemmän tai vähemmän kiinni, lähiruoka tai ainakin lähellä tuotettu ruoka on kova juttu. Samoin viihtyisät elinympäristöt. Tällä hetkellä puutarha- ja kasvualustakauppa käy tosi kuumana. Ihmiset kaipaavat tekemistä, itse tuotettuja kasviksia, kukkia ja kauneutta. Kasvuturve ja turvepohjaiset kasvualustat mahdollistavat tämän. Kasvuturvetta tuotetaan juuri näihin tarpeisiin.
Tällä hetkellä parikymmentä suomalaista muuraria muuraa Ilomantsissa eräänlaista masuunia, joka alkaa tuottaa loppuvuodesta aktiivihiiltä. Tiesittekö, että monissa korkean suojaluokan hengityssuojaimissa on aktiivihiiltä? Luulen, että tämä pandemia ei jää viimeiseksi ja toivottavasti seuraavalla kerralla meillä on omaa suojavälinetuotantoa oman aktiivihiilituotannon lisäksi.
Kukaan tuskin enää muistaa alkutalven työselkkauksia metsäteollisuudessa. Tuona aikana energiapuuvarastot hupenivat matalalle tasolle, eikä märkä talvi ole suosinut energiapuunkorjuuta. Jos metsäteollisuuden hakkuut (lue energiaksi kelpaavat sivutuotevirrat) vähenevät koronan tai sen aiheuttaman taantuman takia, meille tulee ensi talvena niukkuutta energiapuusta. Onneksi on huoltovarmuusvaratoissa ja muissakin varastoissa turvetta.
Nyt jos koskaan on aika ryhtyä toimiin energiaomavaraisuuden nostaminen nykyisestä säälittävästä kolmanneksen tasosta. On myös aika nostaa kotimaiset ruuantuottajat ja jalostajat oikeaan arvoonsa.
Kun hallitus elokuussa kokoontuu budjettiriiheen pohtimaan parinkymmenen miljardin lisäbudjetin ohella mm. energiaverokysymyksiä, pidettäisiin mielessä nämä huoltovarmuusasiat. Hake kun ei oikein kulje diginä.
Eli ajatukset ovat vähän kuin Honkajoella iltarukouksessaan. Pidetään huolta työllisyydestä, omavaraisuudesta ja siitä, että tähän maahan uskalletaan investoida. ”Ja lopuksi yhdessä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen.”
