Konsulttiyhtiö Afry julkaisi helmikuun alussa selvityksen kotimaisten polttoaineiden tulevien vuosien toimintaympäristöstä. Selvitys tuli ajankohtaiseksi Venäjän hyökättyä vuosi sitten Ukrainaan. Markkinassa tapahtui nopeasti ennakoimattomia muutoksia. Nyt pahin markkinoiden shokkitilanne on rauhoittunut ja tulevaisuutta voidaan analysoida muuttuneessa toimintaympäristössä.
Konsulttiyhtiö Afry julkaisi helmikuun alussa selvityksen kotimaisten polttoaineiden tulevien vuosien toimintaympäristöstä. Selvitys tuli ajankohtaiseksi Venäjän hyökättyä vuosi sitten Ukrainaan. Markkinassa tapahtui nopeasti ennakoimattomia muutoksia. Nyt pahin markkinoiden shokkitilanne on rauhoittunut ja tulevaisuutta voidaan analysoida muuttuneessa toimintaympäristössä.
Venäjän hyökkäyssodan jälkeen moni oletus meni uusiksi. Puun tuonti Venäjältä sekä teollisuuden että energiantuotannon käyttöön loppui keväällä 2022. Tämän lisäksi tuontipuun saatavuus muista maista heikkeni nopeasti, joka on nyt jonkin verran parantunut, tilanteen rauhoituttua markkinoilla lämpimän talven ja laskeneiden sähkönhintojen ansiosta.
Afryn selvityksessä todettiin, että muuttuneen markkinatilanteen vuoksi kotimaisten polttoaineiden vaje on tulevina vuosina noin 2-5 TWh puuta tai turvetta. Todellisuudessa tämä vaje on vieläkin suurempi, koska energiaturvetta nostetaan tulevana kesänä vain sitovia asiakassopimuksia vastaava määrä, joka on alle Afryn selvityksessä käytetyn 7 TWh turpeen tuotantomahdollisuuden.
Istuva hallitus asetti tavoitteeksi turpeen energiakäytön puolittamisen vuoteen 2030 mennessä. Päästöoikeuksien korkeiden hintojen ja poliittisten tahtotilojen vuoksi, tämä tavoite saavutetaan vuonna 2023. Vähenevän turpeen käyttöä ajateltiin korvattavan kotimaisella energiapuulla sekä isolta osuudelta tuontipuulla. Näiden lisäksi polttamattomien tekniikoiden osuutta muutoksessa korostettiin paljon. Todettiin, että turvetta ei tarvita ja siitä voidaan luopua. Turpeen käyttö onkin puolittumassa ja käytön lasku jatkuu tulevina vuosina. Ukrainan sota hidasti laskutrendiä noin vuodella.
Samaan aikaan energiantuotannon huoltovarmuuden merkitys on korostunut. Enää emme voi olettaa, että energiaa on saatavissa kaikista ilmansuunnista. On myös nähty, että niin sanotut ystävälliset maat ovat valmiita priorisoimaan oman maan energiantarvetta ennen vientiä ulkomaille. Energiatuotannon huoltovarmuuden pitää perustua vahvasti kotimaisiin energialähteisiin, kuten turpeeseen.
Mitä tuo edellä mainittu usean terawattitunnin vaje kotimaisten polttoaineiden saatavuudessa sitten käytännössä tarkoittaa?
Suomen metsistä käydään tällä hetkellä tiukkaa keskustelua, saako hakata ja jos saa niin paljonko ja millä tavoin. On selvää, että EU tulee tulevilla päätöksillään asettamaan rajoitteita metsien käytölle. Tällä tulee olemaan vaikutusta myös energiantuotannon puupolttoaineiden saatavuuteen sekä puun energiakäytön hyväksyttävyyteen. Energiapuun saatavuutta, hakkuita ja toimituslogistiikkaa kehitetään kovasti, mutta kehitys on lähivuosien kasvaneeseen tarpeeseen verrattuna hidasta. Käytännön ratkaisuksi jää kilpailu teollisuuden kanssa kuitupuusta. Viime kuukausina on nähty voimakas teollisuuden hankkiman kuitupuun hinnan nousu, havukuitu on kallistunut vuodessa noin 30 prosenttia ja koivukuitu jo lähes 40 prosenttia. Oletettavaa on, että nousu ei tule pysähtymään tähän. Onkin selvää, että ensi syksynä energiayhtiöt eivät selittele korkeita sähkönhintoja, vaan voimakkaasti kohonneita kaukolämmön tuotantokustannuksia ja niiden vaikutusta kaukolämmön hintoihin.
