Luettuani Hans Roslingin kirjan Faktojen maailma, tuli mieleeni, että faktapohjaisesta lähestymistavasta voisi olla hyötyä myös energia-alan ilmastokeskustelussa nyt vaaleja lähestyttäessä. Tässä muutamia alaan liittyviä faktoja:
Suomessa viime vuonna kulutetusta sähköstä 15 % oli vesivoimaa, 7 % tuulivoimaa ja 0,2 % aurinkovoimaa. Nämä kolme oikeasti päästötöntä energiamuotoa kattoivat 22,2 % kulutetusta sähköstä. Myös ydinvoiman osuus, 25 %, on päästötöntä. 23 % sähköstä tuotiin Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Tilastoissa myös tuontisähkö on päästötöntä riippumatta siitä, millä se on tuotettu. Palavalla kivellä tuotettu sähkö muuttuu siis Suomeen tullessaan merikaapelissa päästöttömäksi.
* Suot ovat merkittäviä hiilinieluja. Suomessa käytetään turvetta noin 15 miljoonaa kuutiota vuodessa. Samanaikaisesti uutta turvetta muodostuu kaksinkertainen määrä käyttöön verrattuna. (http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/3-2011/turve.pdf)
Turpeen vuotuisen kasvun käyttö on helposti rinnastettavissa metsien vuosikasvun hyödyntämiseen. Vielä 2001 EU luokitteli turpeen hitaasti uusiutuvaksi. Mikä muuttui? Turpeen luokittelusta uusiutuvaksi tai uusiutumattomaksi äänestettiin Lipposen hallituksen suuressa valiokunnassa vuonna 2002. Äänet menivät tasan. Valiokunnan sääntöjen mukaan tasatilanteessa päätös ratkaistiin arvalla. Jos kolikko olisi mennyt toisinpäin, moni ajelisi nyt kotimaisella uusiutuvalla dieselillä. Faktat eivät ole muuttuneet. Turve uusiutuu; hitaasti, mutta varmasti.
*Millaisia ovat turvetuotannon päästöt ja mihin niitä voi verrata? Tuore metsälehti antaa suoralla lainauksella esimerkin päästöistä ja hiilinieluista. Lähteenä apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta. https://www.metsalehti.fi/uutiset/tieto-hiilinieluista-tasmentyy/
”Esimerkkinä oli Kuopioon suunniteltu Finnpulpin sellutehdas. Sen aiheuttama muutos hiilinieluun olisi noin seitsemän miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä eli samaa suuruusluokkaa kuin turvepeltojen tai turvemaametsien aiheuttama päästö. Kaidin Kemiin suunnittelema biojalostamo olisi vaikutuksiltaan vajaa kolmannes verrattuna sellutehtaaseen. Se vastaisi suurin piirtein turvetuotannon aiheuttamia päästöjä.”
*Suomi on luonnonsuojelussa maailman ehdotonta kärkeä. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa on suojeltuja metsiä 2,7 miljoonaa hehtaaria. Suojeltuja soita on noin 1,3 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi on muita suojelualueita. Pelkästään suojeltuja metsämaita ja soita on yhteensä 4 miljoonaa hehtaaria; pinta-ala, jolle sopisi koko Tanska tai Hollanti. Kaikista Euroopan ankarasti suojelluista metsistä puolet on Suomessa ja suoalueista tätäkin suurempi osa. Soita on suojelussa 20-kertainen määrä verrattuna turvetuotannon käytössä olevaan pinta-alaan. https://stat.luke.fi/metsien-suojelu
* Kivihiilen käytön on määrä loppua Suomessa 2029. Pelkästään Helsingissä käytetään nyt miljoona tonnia hiiltä. Voitaisiinko se korvata kotimaisilla biomassoilla? On esitetty, että Helsingin katuverkko ei vedä sitä määrää hakerekkoja, mikä tarvittaisiin miljoonan hiilitonnin korvaamiseen. Onko niin? Miljoonan hiilitonnin korvaamiseen tarvitaan 3,5 miljoonaa kuutiota puuta. Eli 100 kuution rekoilla joka päivä noin 100 rekkaa. Kylminä talvipäivinä varmaan 300 rekkaa. Ei onnistu, sanovat monet. Viime viikolla Helsingissä kuljetettiin joka päivä 3 000 kuorma-autollista lunta lumenkeruupaikoille. Onnistui. Mutta on erikseen sovittava, onko hiilen korvaaminen järkevä nopeiden päästövähennysten kannalta.
Puuta poltettaessa savupiipusta tulevat mitatut päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Hiilen vaihtaminen nopeasti puuhun ei ole optimaalinen ratkaisu, jos päästövähennykset halutaan lyhyellä aikataululla – vaikkapa seuraavien 20 vuoden aikana. Metsä ei tiedä, mitä hiilidioksidia se sitoo kasvaessaan seuraavan 80 vuoden aikana. Meidän on oikeasti tehtävä parissa vuosikymmenessä Suomesta maa, joka sitoo enemmän hiilidioksidia metsiin ja maaperään kuin päästää sitä ilmaan. Tavoite on mahdoton, jos luotamme pelkästään puun polton valtavaan lisäämiseen. Suomessa metsä kasvaa kiihtyvään tahtiin ja täten myös hiilinielut kasvavat. Kiitos siitä kuuluu pitkäjänteiselle metsänhoidolle.
Pidetään huoli metsien kasvusta ja metsä- ja turvevarojen mahdollisimman korkeasta jalostusasteesta. Investoidaan polttamista vähentävään uuteen teknologiaan lämmittämisessä, sähköntuotannossa ja liikenteessä. Ja siirrytään hiilineutraaliin aikaan sitten vauhdilla, kun teknologiat ovat valmiit. Nyt meillä on käsillä vielä kalliita väliaikaisratkaisuja.
Energiakeskustelussa esitettyihin lukuihin ja väittämiin kannattaa suhtautua aina kriittisesti. Tähänkin. Kannattaa miettiä, mitkä ovat faktojen esittäjän tarkoitusperät, miettiä syy- ja seuraussuhteita ja olla rakentavasti epäluuloinen. Minä en ostaisi sellaista päästövähennysohjelmaa, mikä lisää päästöjä.