IPCC julkaisi raporttinsa. Raportin viesti on ollut selvä. Päästövähennyksillä on kiire. Nyt täytyisi nostaa keskusteluun aikajänne. Mitä eri toimenpiteet tarkoittavat 20 vuoden ja mitä esimerkiksi 100 vuoden perspektiivillä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa se, että Suomi on ilmastopolitiikan mallioppilas ja yksi harvoista maista, joka on tavoitteissaan. Saksa ja Tanska ovat kaukana takanamme niin vähennyksissä kuin uusiutuvien käytössä.
Viime vuonna Suomen kokonaisenergiasta puulla tuotettiin 27 %, öljyllä 23 %, hiilellä 9 % ja turpeella 4 %. Öljy on iso ongelma, koska se liittyy liikkumiseen. Jos sen osuus aiottaisiin nopeasti korvata puupohjaisilla polttoaineilla, laskin osoittaa, että ei onnistu. Puuta ei riitä, investointi maksaisi järjettömästi. Tässä on odotettava hieman akkuteknologian kehittymistä. Ydinenergia on päästöjen vähennyksen kannalta hyvä, mutta hidas ratkaisu, joten en puutu nyt siihen.
Tällä hetkellä Suomen metsiä käytetään kestävästi. Kotitalouksien, mökkisaunojen ja maatilojen puunkäytön ulkopuolella puuta käytetään energiaksi jo valtavasti. Energiapuu on metsäteollisuuden sivutuotteita eli sellukattilassa syntyvää ylimääräistä energiaa, purua, kuorta ja pintoja. Hakkuutähteitä eli oksia ja latvuksia sekä ensiharvennuksissa tulevaa pientä rankapuuta.
Kun puhutaan hiilen, öljyn ja turpeen korvaamisessa puulla eli biolla, tuntuu monelta lähtevän keskusteluissa sokka irti. Puu on sovittu poliittisesti päästöttömäksi. On sovittu, että sadan vuoden kierrossa poltettu puu palautuu uudelleen kasvettuaan hiilinieluksi. Kun päästöt mitataan piipun päästä, puun CO2-päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat huomattavasti suuremmat kuin turpeella ja hiilellä. Lyhyellä tähtäyksellä voimakas puun polton lisäys lisää CO2-päästöjä eikä pienennä niitä.
Energia-alalla 20 vuotta on mieluummin lyhyt kuin pitkä aika. Jos nyt jostakin syytä päätettäisiin, että Suomi korvaa hiilen, öljyn ja turpeen voimakkaasti puupohjaisilla polttoaineilla, joudumme tekemään valtavia investointeja, jotka itse asiassa lisäävät vain puun polttoa, nostavat puun hintaa, heikentävät metsäteollisuuden asemaa ja mikä hulluinta johtaa siihen, että meillä on maa täynnä vanhaa tekniikkaa 10 vuoden päästä.
Nyt kiistellään siitä, voidaanko Suomessa hakata 10 miljoonaa kuutiota enemmän vai vähemmän. Eli onko 80 miljoonan kuution hakkuut vuodessa kestävällä pohjalla. Jos nuo alussa mainitut öljyn, hiilen ja turpeen osuudet korvattaisiin suomalaisella puulla, sitä tarvittaisiin vuodessa lisää noin 70 miljoonaa kuutiota, eli kutakuinkin koko nykyinen vuotuinen hakkuumäärä. Ei tarvitse olla kovin terävä kynä penaalissa, huomatakseen, että tämä ei ole ratkaisu. Tässä esimerkissä 20 miljoonaa kuutiota on riittävän tarkka virhemarginaali.
Kun heitetään politiikka sivuun ja otetaan laskin käteen, ratkaisu on yksinkertainen. Valitaan kestävä metsänhoito, mikä turvaa metsäteollisuuden aseman ja kohtuullisen energiapuun käytön kasvattamisen. Pidetään valikoimassa turpeen ja puun yhteispoltto erityisesti lämmöntuotannossa, sillä se on kestävin ratkaisu parinkymmenen vuoden siirtymäkauden aikana tuottaa lämpöenergiaa.
20 vuoden kuluessa meillä on käytössä varmasti parempi akkutekniikka, kehittyneemmät kaukolämpöakut, lämpöpumput ja edistyksellisemmät hukkalämmön talteenottotekniikat. Nämä kaikki pienentävät tehokkaasti päästöjä. Nyt noita tarvittavia tekniikoita ei ole korvaamaan polttamista. On itsestään selvää, että kun polttamisesta luovutaan energiantuotannossa, silloin luovutaan myös turpeen polttamisesta. Lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä vaatia turpeen polttamisen korvaamista puulla ilmaston nimissä.
Se, että turve korjataan jo ojitetulta suolta, joka turpeen lahotessa päästää joka tapauksessa CO2:ta ilmaan, kannattaa ottaa näissä pohdinnoissa huomioon. Kun tuotannosta poistunut suo metsitetään tai soistetaan, se muuttuu heti hiilinieluksi. Sammaloituva suo sitoo hehtaaria kohden enemmän hiiltä kuin kasvava metsä. Ja Suomessa on soita tai turvemaita 1/3 pinta-alasta ja soista alle prosentti turvetuotannossa. Tämä viimeinen ei-poliittisesti korrekti kappale kannattaa pitää mielessä, ettemme vaan ammu tarkan harkinnan jälkeen reikää omaan varpaaseemme.
Tehdään muutokset harkitusti energiapuolella, turvataan metsäteollisuuden kilpailukyky ja haetaan turpeelle koko ajan uusia käyttökohteita energian rinnalle. Tämä on ehdotukseni Suomen linjaksi ja ollaan ylpeitä jo nykyisestä asemastamme Euroopan energiapolitiikan keulilla!
