Hyppää sisältöön
20.1.2016

Missä mennään? Anni Sinnemäki

Kaikki tietävät, että Helsingin apulaiskaupunginjohtajalla Anni Sinnemäellä on vahva tausta ja näytöt suomalaisessa vihreässä liikkeessä. Aivan kaikki eivät sen sijaan tiedä, että hänellä on myös vankat pohjalaiset juuret Lapualla, jossa hänen esivanhempansa ovat toimineet pappistehtävissä.

Kun oma mummonikin on Lapualta kotoisin, niin ajattelin että voitaisiin melkein sukulaisten kesken istahtaa hetkeksi pohtimaan Suomen energia-asioita. Anni tarttui mielellään haasteeseen ja sovimme pikapikaa tapaamisesta Sinnemäen virkahuoneeseen Helsingin kaupungintalolle juuri joulun alla.

Sinnemäen poliittinen ura ei ollut hänen mukaansa sattumaa. Hänellä oli pienestä asti kiinnostusta yhteiskuntaan ja erityisesti luonnonsuojeluun. Ensin Sinnemäki kunnostautui julkisuudessa kuitenkin kantaaottavana Ultra Bra-yhtyeen sanoittajana. Sinnemäen sanoituksissa peilautuvat 1970-luvun laululiike, ajankuva ja ympäristö. Itse olen ollut vaikuttunut siitä, miten hän sai nasevissa sanoituksissaan vesilätäkön kiertämisen kuulostamaan taiteelta.

Olimme eduskunnassa yhtä aikaa kaudella 2011-2015. Istuimme muun muassa vastakkain Ylen A-talk ohjelmassa. Aiheena oli Suomen ensimmäinen kansalaisaloite turkistarhauksen lopettamiseksi.  Jotenkin jäi sellainen käsitys ja aavistus, että meillä on myös varsin erilaiset mielipiteet Suomen energiatulevaisuudesta, mutta kysyvä ei kaapelia katko niin kuin Etelä-Pohjanmaalla paikallinen puhelinyhtiö aikoinaan mainosti.  Tapaamisen aiheeksi muodostui kuin itsestään Pariisin ilmastokokouksen jälkihöyryissä Helsingin ja Suomen energia-asiat.

No missä mennään? Helsinki on tehnyt isoja päätöksiä kivihiilen käytön osalta tulevaisuudessa. Hanasaaren voimalaitos ajetaan alas ja tilalle tulee uusiutuvaan energiaan pohjautuvaa hajautettua lämmöntuotantoa. Sinnemäki iloitsee päätöksestä, kun Vapon pelletti lämmittää kaupunkilaisia.  Samalla muuten tuli 50 uutta työpaikkaa. Kun hajautetun lämmöntuotannon projekti on kokonaan valmis, uusia työpaikkoja tulee kymmenkertainen määrä.

Sinnemäen listalla puupohjaiset ratkaisut, tuuli ja aurinko ovat tulevaisuuden energialähteitä. Huikeat mahdollisuudet on energiatehokkuudessa, myös vesivoiman osalta. Kollajan altaan rakentaminen ei kuitenkaan hänelle kelpaa.

Turpeesta pitää tietenkin kysyä entiseltä Vapon hallintoneuvoston jäseneltä. Sinnemäen vastaus yllättää ainakin minut jossain määrin. Hänen mukaansa turpeella on edelleen sijaa Suomessa siirtymäkauden ratkaisuna kun kivihiilen käytöstä luovutaan. Tärkeää on tietenkin huolehtia paikallisista ympäristövaikutuksista. Soiden luokitteluasteikossa hän näkee hyvän työkalun selkeyttää pelisääntöjä. Hän kuitenkin miettii, miten asteikko voisi olla lainsäädännöllinen pohja. Ongelma on myös se, että jotkut aikaisimmin ojitetut suot ovat palautuneet lähes luonnontilaisiksi ja niille on muodostunut tärkeitä luontoarvoja. Miten ne luokitellaan? Sinnemäki antaa tunnustusta Vapon nykyiselle johdolle, jolla on ollut iso halu viedä ympäristöasioita eteenpäin.

Kun pyytää Sinnemäkeä listaamaan tähänastisen poliittisen uran iloja ja suruja niin vastaukset tulevat nopeasti. Tasa-arvokysymykset, kuten sukupuolineutraali avioliittolaki, ovat olleet hänelle tärkeää symboliikkaa yhteiskunnan kehittymisestä. Työministerinä toimiessaan nuorten työttömyys kääntyi laskuun, minkä hän koki hienona asiana. Ydinvoimaratkaisut ovat olleetkin sitten ykköspettymys.

Istuntomme jälkeen voin hyvällä omallatunnolla todeta, että lapualaisuuden ohella myös energia-asioissa löytyy yhteistä lankaa. Molempien mielestä kotimaisesta biotaloudesta löytyy ratkaisuja Suomen talouden uudelle nousulle.