Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori on ollut näkyvästi julkisuudessa julkaistuaan äskettäin kirjansa ”Puoliholtiton Suomi”. Teoksessaan Vapaavuori moukaroi viime vuosien suomalaista taloudenpitoa varsin reippain sanakääntein ja varoittelee talouden tulevaisuudennäkymistä. Aikaa on kulunut hukkaan ja jotain tarttis tehrä, ennen kuin Kreikka porhaltaa ohi. Missä mennään -kysymykseni saa kirjasta jo selkeitä vastauksia. Kaipa tässä nahkurin orret odottavat, jos mitään ei tapahdu. Koitetaan nyt tähän blogiin kuitenkin saada muitakin lähestymiskulmia, kun kiireiseltä mieheltä löytyi aikaa yhteiselle juttutuokiolle.
Ensimmäiset muistikuvani miehestä on tuoreena helsinkiläisenä kansanedustajana Pohojanmaalla. Kansanedustajille nimettiin kummipiirejä ja Vapaavuoresta tuli Pohjanmaan piirin ”kummisetä”. Koulutus ja kokemus oli ilmeisesti puolin ja toisin hyvä, sillä mies on pärjännyt pohjalaisten kanssa aina oikein hyvin.
Istuimme eduskunnassa vaalikaudella 2011-2015 samassa eduskuntaryhmässä ja Vapaavuorta voi pitää välillisesti vastuullisena siitä, että toimin tällä hetkellä Vapon sidosryhmäjohtajana. Kun aloitin eduskunnassa, Vapaavuori toimi eduskuntaryhmämme puheenjohtajana. Itselläni oli pitkä työtausta erilaisissa tehtävissä suomalaisessa perusopetuksessa. Vapaavuoren toiveesta vastuulleni tuli kuitenkin heti vaalikauden alussa maa- ja metsätalousvaliokunnan vetäminen ja sitä kautta oli pakko opetella aakkoset suomalaisesta energiapolitiikastakin. Niillä valmiuksilla on sitten ollut kysyntää eduskunnan ulkopuolellakin.
Vapaavuori tunnetaan talousmiehenä ja energia-asiatkin ovat olleet hanskassa. Ydinvoimamiehen mainetta hän hieman toppuuttelee. Hänen mukaansa ydinvoima ei ole mikään ihanteellinen ratkaisu, mutta tässä tilanteessa sille ei ole realistisia vaihtoehtoja. Energiapolitiikka on muutenkin monimutkaista eikä siinä voi vetää mutkia suoraksi niin kuin usein tehdään. Tarvitaan laajaa energiamixiä. Perushelsinkiläinen julistautuu mielellään biotalouden vankkumattomaksi kannattajaksi. Se on hänen mielestään suorastaan älyttömän hyvä juttu. Bio-Suomen raaka-aineet ovat pysyviä ja niillä on merkittävä rooli Suomen kampeamiseen nousu-uralle. Hänestä on hämmentävää, että bioraaka-aineiden käyttäminen ei ole noussut jo aikaisemmin keskustelun ja talouden kärkeen.
Turve on entiselle Vapon hallintoneuvoston jäsenelle tuttu juttu ja hän suhtautuu siihen positiivisesti. Turve on hänen mielestään edelleen merkittävä kotimainen raaka-aine. Vapaavuoren mukaan Vapo on tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa aikaisempien virheidensä uhri. Yhtiö on panostanut viime vuosina merkittävästi vesistövaikutusten minimointiin, mutta kestää vuosia ennen kuin uusi vastuullinen toimintatapa on tiedostettu eri sidosryhmissä. Ja hyvä kun on panostanut, sillä turpeen hyväksyttävyyden osalta peliä ei ole menetetty. Omilla toimilla voidaan tehdä edelleen paljon. Hän lohduttelee, että kaikki käytössä olevat energiamuodot herättävät ristiriitoja. Vapaavuori viittaa esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin, tuuleen ja vesivoimaan.
Millaisena Jan Vapaavuori näkee Suomen energiatulevaisuuden? Kysymys on kuulemma yhtä helppo kuin yrittäisi vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta. Vastaus kuitenkin saadaan. Hänen mukaansa tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä. Ensimmäinen lähtökohta energian osalta on turvallisuus, johon liittyy myös omavaraisuus. Toinen on kilpailukyvyn merkitys ja kolmantena energian ilmastoulottuvuus ja siihen liittyvät kysymykset. Suomella on ollut hajautettu järjestelmä, josta Vapaavuoren mukaan kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä mennään.