Hyppää sisältöön
4.6.2020 Blogi

Myös lehmä ja tipu kaipaavat huoltovarmuutta

Kirjoittaja: Ahti Martikainen

Energiaturpeesta halutaan nopealla aikataululla eroon. Silmiini ei ole vielä sattunut yhtään kirjoitusta tai kannanottoa, miten energiaturpeen tuotannon raju pudotus vaikuttaa muiden turvelaatujen markkinoihin. Se vaikuttaa todella paljon.

Turvesuota voi verrata teuraseläimen ruhoon. Koko ruhosta ei suinkaan tehdä jauhelihaa vaan arvokkaimmat lihat otetaan erikseen myyntiin. Näin meillä on lihatiskillä sisäfilettä, ulkofilettä, kulmapaistia, lapaa ja vaikkapa niin muodikasta briskettiä. Vähemmän arvokkaista osista tehdään sitten jauhelihaa.

Kun turvesuo otetaan tuotantoon suon pinnan vähemmän maatunut turve on hyvän imukykynsä ansiosta hyvää kuiviketta eläimille, sen jälkeen tulee vaaleammat turpeet, jotka soveltuvat kasvuturpeiksi ja syvemmällä ovat sitten tummat turpeet, jotka soveltuvat energiaturpeeksi ja vaikkapa aktiivihiilen raaka-aineeksi. Yksi suo on siis monen turvelajin lähde.

Viime vuosina Suomessa on tuotettu vuodessa noin 20 miljoonaa kuutiota turvetta. Tästä muuta kuin energiaturvetta on runsaat kaksi miljoonaa kuutiota. Ja tästä kahdesta miljoonasta kuutiosta yli puolet on kuivikkeita.

Miljoona kuutiota voi tuntua pieneltä määrältä, mutta tietyissä segmenteissä turve on aivan välttämätön tuote. Broilereista noin 80 % kasvatetaan turvekuivikkeilla, suurista nautakarjatiloista 70 prosenttia käyttää turvetta kuivikkeena joko pelkästään tai oljen ohella.

Syynä ei ole pelkästään se että antibakteerinen turve on erinomainen kuivike eläinsuojoissa, vaan se, että tässä maassa ei ole niin paljon olkea ja purua, jotta niitä voitaisiin käyttää. Puruista käydään jo kovaa kisaa muutenkin polttolaitosten välillä ja pellettitehtaiden välillä, joten sieltä ei pelastusta tule.

Turpeen käyttöä puoltavat sen kolme ominaisuutta. Se on erittäin imukykyistä, se eliminoi tehokkaasti eläinsuojien hajut ja se on käytön jälkeen erinomainen luonnonmukainen maanparannusaine.

Koronakriisi osoitti, että jokaisella maalla on syytä olla elintarviketuotanto turvattuna kaikissa olosuhteissa. Jos roolia ei ymmärretä oikein, saattaa kymmenen vuoden päästä pandemian aikaan jäädä broilerit, kananmunat, pihvit, jauhelihat ja maitokin pois suomalaisten ruokapöydistä.

Syy miksi nostin asian keskusteluun on se, että talven aikana maatalousyrittäjät ovat kiihtyvään tahtiin tiedustelleet, että korjataanhan kuiviketurvetta edelleen. Vielä korjataan ja toivottavasti vielä 2030-luvullakin.

Kirjoittajasta

Ahti Martikainen Director, Communications and Public Affairs ahti.martikainen@neova-group.com +358 (0)40 680 4723

Ahdilla on yli 35 vuoden kokemus viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista. Hän on työskennellyt Neovalla vuodesta 2011 lähtien.

Lue kaikki tämän kirjoittajan blogikirjoitukset