Siihen nähden, että meillä pitäisi olla kymmenen vuoden päästä pitkälle yli 30 TWh uutta kaukolämpötehoa korvaamaan hiiltä ja turvetta, kaasua ja öljyä, meillä puhutaan käsittämättömän vähän niistä vaihtoehdoista, millä tuo aukko korvataan. Puhutaan kyllä, että tuulivoimasta tulee markkinaehtoista ja kaukolämpö sähköistyy. Jos näin käy, niin sähköä tarvitaan lisää ja paljon. Olkiluoto tarvitaan, Hanhikivi tarvitaan, Loviisa tarvitaan ja siitä huolimatta kotimaisella sähköllä ei kaukolämpöä tuoteta tyyninä pakkaspäivinä. Sähkö ei riitä ratkaisuksi.
Jostakin syystä pienydinvoimalat eivät pääse keskusteluun. Ydinvoimala on useimpien mielestä aina yli 10 vuoden ja yli 10 miljardin projekti, mitä täytyy vastustaa periaatteellisesti. Niitä vastaan voidaan hyökätä, ne ovat valtavia kolosseja ja ne ovat vaarallisia ja ne täytyy rakentaa kauas asutuksesta.
LUT:N ydinvoimatekniikan mallintamisen professori Juhani Hyvärinen on ansiokkaasti pitänyt asiaa esillä ja on sitä mieltä, että Suomi voisi olla edelläkävijä tällä alueella ja hoitaa pienillä modulaarisilla ydinvoimaloilla ratkaisun omaan kaukolämmön tuotantoon, ratkaista Suomen lämmityksen hiilineutraalisti ja luoda uuden vientialan. Miksi asia ei saa tulta alleen mediassa ja parlamentissa?
Kun puhutaan pienistä modulaarisista ydinvoimalaloista, puhutaan esimerkiksi muutaman kymmenen megawatin tehoisista vedenkeittimistä, joilla voitaisiin ratkaista jo melko pienten taajamien kaukolämmöntuotanto. Ja kytkemällä modulaarisesti valmistettuja yksiköitä yhteen, voitaisiin lämmittää suurempiakin taajamia.
Hyvärisen mukaan pelottavasta nimestään huolimatta ydinvoimalla toimiva kaukolämpöyksikkö on vain iso vedenkeitin, joka voitaisiin hyvin rakentaa jo olemassa olevalla suomalaisella teknologialla. Mutta ensiksi pitää olla lainsäädäntö ja regulaatio kunnossa, jotta kukaan uskaltaa lähteä kaupallistamaan hanketta.
Saamieni haperoiden tietojen mukaan muutaman kymmenen tai alle 200 MW:n yksikön hinta ei olisi sarjavalmistuksessa kalliimpi kuin vaikka biokattiloiden. Käytössä polttoainekulut mukaan lukien kustannus tuotettua megawattituntia kohtaan olisi selkeästi edullisempi. Ja ratkaisu olisi päästötön. Se myös estäisi Suomen puuvarantojen joutumisen lämmityskattiloihin.
Kuvitelkaa, että Keravan kokoisen kaupungin kaukolämpö voitaisiin hoitaa parilla merikonttiin sopivalla modulaarisella pienvoimalalla. Voimalat voitaisiin sijoittaa olemassa oleviin kallioluoliin, ne olisivat etävalvottavia. Näissä vedenkeittimissä ei tarvittaisi massiivisia suojakuoria, koska polttoainemäärät ovat pieniä, paineet alhaisempia ja jäähdytys voidaan poikkeustilanteessa hoitaa turvallisesti vedellä.
Nykyisin näkee liian usein, että Suomen CO2 ongelmat ja energiantuotannon ongelmat hoidetaan uusilla energiaratkaisuilla ja uusilla polttoaineilla. Mutta ei juurikaan kerrota mitä ne ovat. Uusia polttoaineita ei ole näköpiirissä ja ihan pikku pumpuilla ei tehdä muutamaa ydinvoimalallista energiaa. Ja aikaa on vain 10 vuotta.
Nämä SMR-reaktorit (Small Modular Reactors) olisivat aivan konkreettinen ratkaisu ja ideaalinen Suomelle, jolla on tällä hetkellä parisataa kaukolämpöverkkoa pitämässä taajamia lämpimänä. Samaan aikaan kun halutaan kieltää jokin olemassa oleva ratkaisu, pitäisi tuoda uusi ratkaisu tilalle. Kiinassa näitä jo on ja USA:kin siirtyy ihan pian rakennusvaiheeseen. Eli ideaa ei tarvitse keksiä alusta.
Pahimmillaan teemme kalliin investointivaiheen. Puramme vanhat CHP-laitokset, rakennamme puuhun perustuvia erillisiä lämpölaitoksia ja investoimme tähän jo nyt vanhaan tekniikkaan miljardeja. Ja samalla tuhoamme metsäteollisuutemme kilpailukyvyn, ilman että vähennämme piipun päästä mitattavia päästöjä. Toinen vaihtoehto on hypätä suoraan päästöttömään tekniikkaan ja saada tästä vielä innovatiivinen vientiala. Nyt asiaan vain vauhtia Arkadianmäellä. Kun lainsäädännölliset ja regulatooriset asiat ovat järjestyksessä, kyllä teolliset ja kaupalliset toimijat hoitavat asian maaliin. Asiasta on hyvä aloittaa keskustelu vielä nykyisen hallituksen aikana.
