Niin se neljä vuotta hujahti ja ne on taas parlamenttivaalit Suomessa ensi keväänä. Kohta puoluetoimistoissa on kiire kuin Korvatunturilla, kun pitää värkätä vaaliohjelma kasaan kevään tori- ja tupatapahtumiin. Ja sitten niiden onnellisten, jotka pääsevät hallitusneuvotteluihin, pitää noiden vaalilupausten pohjalta parsia kasaan seuraava hallitusohjelma.
Viime kierroksella tavoiteltiin turpeen energiakäytön puolittumista vuoteen 2030 mennessä ja luvattiin, ettei jalostukseen kelpaavaa ainespuuta polteta. No se siitä.
Se on kuitenkin varmaa, että talven vaaliohjelmissa ja puoluejohtajatenteissä puhutaan energiasta. Osa puhuu sähköstä, osa lämmöstä, osa liikennepolttoaineista ja iso osa lämpimikseen. Lyhyellä tähtäimellä liikennepolttoaineesta ei varmaan kannata suurta meteliä nostaa. Suomen kolmesta miljoonasta autosta noin prosentti on täyssähköautoja eli luvatkaa vaikka tuon määrän yli kaksinkertaistamista. Kuulostaa hyvältä, eikä haittaa vaikka menee yli tai ali. Jos sähköä on saatavilla, niin ladataan. Jos ei niin ajellaan bensalla ja dieselillä.
Sähkö saattaa pätkiä talvella, joten kannattaa olla varovainen mitä lupaa. Ennen ei pätkinyt, kun ostettiin viidennes sähköstä lähinnä Venäjältä, jos tuli uupelo omasta tuotannosta. Eihän se sähkö lopu, jos atomimyllyt toimivat ja jos siirtoyhteydet länteen pelittävät ja jos ei pakkasilla ole aivan tyyntä. Nyt kuitenkin kaikki on jo pelissä, eli mistään ei lisää sähköä ensi talveksi saada. Sähkö riittää, kun sen hinta nousee niin korkeaksi, ettei sitä kannata käyttää. Mitä jos tarjottaisiin muutamalle suurelle kuluttajalle sopimushintaa siitä, jos eivät kuluta lainkaan sähköä ensi talvena, samaan tapaan kuin ylibookatuilla lennoilla tarjotaan rahaa niille, jotka eivät tulekaan varaamilleen lennoille. Kyllä moni saattaisi harkita, jos saisi muutama kymmenen miljoonaa siitä, ettei kuluta sähköä. Lähinnä tulee mieleen nuo suuret sulattamot.
Tämä talvi selvitään kyllä kaukolämmössä. Neovalla on omille asiakkailleen energiaturvetta varastoissa, Venäjältä ehdittiin tuoda jonkin verran puuta ennen boikottia ja varastoissa on myös kivihiiltä ja öljyä.
Mutta sitten kannattaa olla vaalilupauksissa varovainen, mitä lupaa ensi talven jälkeen. Vuoden 2023/2024 lämmityskaudella meille on haasteita tulossa. Meillä ei ole Venäjän puuta eikä samaa määrää maakaasua kuin ennen. Turvetta on muutama miljoona kuutiota vähemmän ja sekin on kiinni ensi kesän säistä. Lama laskee sahausta ja sivutuotteiden määrää markkinoilla. Jostakin pitäisi keksiä noin 10 terawattituntia sellaista energiaa, jota ei aikaisemmin ole ollut. Puuksi muutettuna tuo määrä on noin 5 miljoonaa kuutiometriä eli noin 1 000 kilometrin rekkajono täynnä puuta. Siis paljon.
Ja jotta nuo puut olisi poltettavissa seuraavana talvena, ne olisi hyvä olla kuivumassa ennen ensi juhannusta. Missään nimessä vaaliohjelmissa ei kannata luvata, että vaikeuksia ei tule. Toki asiaan voi vielä vaikuttaa. Tässä ranskalaisia viivoja
- Pyritään lisäämään turpeen käyttöä ainakin muutaman vuoden ajaksi. Jokainen lisäkuutio pienentää pulaa.
- Päästöoikeuksien kompensaatio vaikkapa 30 euron hiilitonnin ylittävästä osalta.
- Turveveroa alas.
- Tuottajille uskottava ohjelma siitä, että energiaturvetta kannattaa ja pitää tuottaa, jotta Suomi pysyy lämpimänä ja metsäteollisuus pysyy Suomessa.
- Ja sitten keinoja, joilla saadaan energiapuu liikkeelle, urakoitsijat investoimaan korjuuketjuihin ja terminaaleihin.
Tarvitaan siis pitkäkestoinen energiapoliittinen ohjelma, joka vie meidät hallitusti sinne 2030-luvulle.
Haaste on suuri ja vain parhaat puolueet ja poliitikot pystyvät sen selättämään. Onnea kaikille kisaan osallistuville.
