Olin mielenkiintoisessa seminaarissa Liettuassa toissa viikolla. Ain Kull Tarton yliopistosta ja Martin Küttim Tallinnan yliopistolta esittelivät tuloksia kasvuturpeen sisältämän hiilen elinkaaresta. Tulokset ovat aika mullistavia ja niiden pitäisi muuttaa vertaistarkastelun jälkeen koko alan laskentakaavaa.
IPCC (Intergovernmental Panel of Climate Change) on poliittisen päätöksenteon tueksi vuonna 1988 perustettu ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koottu elin, jonka tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä. IPCC:n kokonaisvaltaiset arviointiraportit ovat merkittävässä roolissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja päätöksenteossa. Huono juttu on, että se on siis laskenut kasvuturpeen päästöt vääriin vuosikymmeniä ja väärät laskelmat ovat siirtyneet osaksi poliittisia päätöksiä. Tämä on syytä oikaista.
Energiaturpeen kohdalla IPCC on loogisesti oikeassa. Kun kesän aikana kerätään turvetta, joka sisältää kymmenen yksikköä hiiltä ja se poltetaan talvella, maasta otetaan 10 yksikköä hiiltä ja sen palaessa hiili vähenee 10 yksikköä. Maakohtainenkin tilasto on oikein ja energiaturpeen nostosuo ja lämpölaitos sijaitsevat saman valtion kamaralla.
Mutta näin ei ole kasvuturpeen kohdalla, vaikka tuo energiaturpeen laskukaava on lainattu myös sinne. Kun Suomesta laivataan turvetta vaikkapa Hollantiin 10 hiiliyksikön verran, Suomen hiilitase pienenee 10 yksikköä, mutta samalla Hollannin hiilitaseen tulisi kasvaa10 hiiliyksikköä. Tämä ei kuitenkaan näy missään laskelmissa. Jos sinä siirrät kahden eri pankeissa olevien pankkitiliesi välillä 10 000 euroa, et ole rikastunut etkä köyhtynyt. Tämä matematiikka ei toimi kasvuturpeen hiilen kohdalla. Laskutapa on väärä.
Voima- tai lämpölaitoksessa poltettaessa turpeen hiili vapautuu ilmakehään kerralla, mutta näin ei ole kasvuturpeen kohdalla. Kasvihuoneiden kasvualustat käytetään pääsääntöisesti kerran tai kaksi kasvihuoneissa ja sen jälkeen ne levitetään parantamaan peltojen humus-(=hiili)tasapainoa tai ne sekoitetaan osaksi uusia kasvualustoja. Hiililaskenta lähtee siitä, että hiili poistetaan kerralla, silloin kun turvepohjainen kasvualusta valmistuu.
Tarton ja Tallinnan yliopistojen tutkimuksessa suuri osa kasvualustojen peltoihin siirretystä hiilestä säilyy kymmeniä vuosia ja osa satoja vuosia. Lisäksi peltoihin siirretty kasvualusta parantaa mineraalimaiden kykyä kasvattaa uutta kasvustoa. Pelloissa turve lisää hiilensidontaa ja näiden kasvavien kasvien juuret lisäksi sitovat hiiltä lisää maaperään. Olisi todellakin syytä tutkia asiaa lisää, ennen kuin hutkitaan paras mahdollinen, ja kenties oikein laskettuna vastuullisin raaka-aine pois markkinoilta.
Suomessa kasvuturpeessa kasvatetaan muun muassa vuosittain 150 miljoonaa puuntainta. Noin desilitran pottiin turvetta lisätään männynsiemen ja se istutetaan usein turvepohjaiseen maahan. Tuo desin potti säilyy maassa vuosia ja kasvattaa suuren puun. Silti se desilitra nähdään ongelmana, kun se lasketaan väärin. Vuosikymmenten aikana Baltiasta ja Suomesta on viety Keski-Eurooppaan kymmeniä miljoonia hiilidioksidiekvivalenttitonneja hiiltä kasvuturpeena, mikä on hävinnyt väärien laskukaavojen avaruuteen. Hiili lähti vientimaista, mutta ei koskaan ole muka parantanut Keski-Euroopan hiilitasetta.
Suomi laittaa rahaa paljon turhempaankin, kuin esimerkiksi toteuttamalla vastaavan tutkimuksen, mitä Virossa nyt tehdään. Ainakin MMM:n ja Luken asiantuntijoiden kannattaa tutustua tuohon vielä tänä vuonna valmistuvaan tutkimukseen. Oikea laskukaava säästäisi Suomelle vähintään satoja miljoonia, jos se pienentäisi hiilivajettamme ja maksuvelvoitettamme, mikäli emme yllä päästövähennystavoitteisiin. Jos väärin laskettujen päästöjen oikaisun ansiosta Suomi säästäisi miljardin, minusta se olisi meille kaikille hyvä asia.
