Maailma on USA:n vaalien jälkeen taas astetta valmiimpi. Nyt tiedämme, että suuressakaan maailmassa kuivat faktat eivät pure, kun tarjolla on vähän riehakkaampaa herkkua. Jotenkin kuulostaa tutulta.
Energia-asioihin perehtyneet diplomi-insinöörit ovat vuosikausia kertoneet mieliään kiihottavia juttuja terawateista, vastapainevoimasta, huoltovarmuudesta, kattiloiden korroosiokestävyydestä, suomalaisen peruskallion erinomaisesta soveltuvuudesta käytetyn polttoaineen varastointiin ja CHP-tuotannon välttämättömyydestä. Ennen niin tuuheapartainen energiaeliitti on joutunut kerta toisensa haromaan harmaantuvaa partaansa, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän ja kansa kaukana Punavuoressa nauttii hiililauhteen lämmöstä ja uskoo suurella sydämellä, että kyllä tuuli ja aurinko ihan kohta korvaa kaiken polttamisen.
Toisella nimellä tätä Punavuoren väkeä on totuttu pitämään koulutettuna yhteiskunnan sivistyneenä tukijalkana ja kansakunnan kermana eli oikeana eliittinä. Ja silloin tuo teollista tuotantoa edustavalle Otaniemen joukkueella jää tavallaan Punaniskojen pelipaidat päälle.
Riippumatta siitä kumpi joukko on eliittiä ja kumpi punaniskoja, niin ilmiselvää on se, etteivät keskustelijat ymmärrä toisiaan sen enempää kuin hämmentyneet Amerikan äänestäjät.
Ja kun ostaa voi millä kielellä tahansa ja myydä vain ostajan kielellä, niin teen tässä sellaisen rohkean johtopäätöksen, että edustamani energia-ala ei ole osannut kertoa asioistaan vastaanottajien kielellä. Kun energia-alan edustaja on huolissaan siirtoyhteyksistä ja huippukuormien kapasiteetista, niin huoli ei välity kuin toiselle petajouleja ymmärtävälle kollegalle. Trumpiksi sama asia sanottaisiin, että ei tarvitse jouluaattona kovan pakkasen lisäksi paljon tapahtua Itänaapurissa, ja suomalaiset syövät pimeässä jäistä kinkkua. Kyllä kotimaisen energian parhaat ominaisuudet ovat sen luomat työpaikat, varmuus sähköstä ja lämmöstä sekä Suomeen jäävät verotulot, joilla voidaan ylläpitää sairaaloita ja vaikka musiikkiopistoja. Hiiteen hienostelu.
Jostakin syystä vuosien saatossa poliittisesta jargoniasta, ihmeellisiä teknisiä termejä vilisevästä ammattislangista on tullut hyve. Siitäkin huolimatta, että se on johtanut siihen, että keskustelija eivät enää ymmärrä toisiaan lainkaan. Karmea totuus paljastuu sitten vaaleissa tai mielipidekyselyissä. Ja näiden mukaanhan poliitikot sitten kuitenkin toimivat. Riippumatta siitä, tiesikö kysyjä mitä häneltä kysyttiin. Olisi mielenkiintoista nähdä oikeasti mielipidekysely suomalaisten suhtautumisesta esitettyyn liikennekaareen. Väittäisin että lopputulos olisi kuin Gaussin käyrä. 5 % kannattaa, 5 % vastustaa ja 90 % ei tiedä mitä pitäisi kannattaa tai vastustaa.
Ei tavallisella kansalaisella tarvitse olla mitään mielipidettä liikennekaaresta, kestävyysvajeesta, kapasiteettimaksusta ja syöttötariffista puhumattakaan. Kulkeeko linja-auto, onko terveyskeskus auki ja sähkölaskun koko ovat oikeampia termejä.
Viikon opetus on ainakin se, että vaikeiden asioiden kommunikointi ei ainakaan helpotu, jos asiat viedään ”kentän äänen” kantamattomiin.
