Päästölaskenta on vaikeaa. Siinä joudutaan tekemään oletuksia ja osin se perustuu poliittisiin päätöksiin. Ylintä päätösvaltaa päästöasioissa pitää IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change).
Energiantuotannossa käytettävien polttoaineiden päästöt ovat helposti mitattavissa ”piipun päästä”. Laitetaan lämmityskattilaan polttoainetta, katsotaan paljon se tuottaa energiaa ja mitataan, paljon ovat päästöt ja selkeyden vuoksi muutetaan päästöt hiilidioksidiekvivalenteiksi. Eli kaikki päästöt ilmoitetaan muuttamalla ne ikään kuin ne kaikki olisivat hiilidioksidia. Helppoa ja yksinkertaista. Periaatteessa kyllä, mutta ei käytännössä.
On sovittu, että puunpoltosta ei tule päästöjä, kun kaukolämpöä tehdään energiahakkeella tai pelletillä. Vaikka piipun päästä mitattuna päästöjä tulee enemmän kuin jos sama lämpö tehtäisiin turpeella tai vaikka kivihiilellä. Alla perustelu Motivan sivuilta.
Puun poltossa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia saman verran kuin sitä vapautuisi joka tapauksessa puun jäädessä metsään lahoamaan. Puun poltossa ei siten ilmakehään vapaudu kierrosta jo poistunutta hiilidioksidia, kuten tapahtuu fossiilisia polttoaineita poltettaessa.
Noin on, jos asiaa tarkastellaan 100 vuoden horisontilla. Mutta EU on asettanut tavoitteeksi laskea päästöjä rajusti muutamassa vuosikymmenessä. Silloin perustelu ontuu. Samoin jos Suomeen laivataan pellettiä toiselta puolelta maapalloa, miten ihmeessä se voi olla vihreää lähilämpöä. Tai miten lasketaan öljyn päästöt tuotannon ja kuljetuksen aikana, jos sama tankkilaiva seilaa merillä ja saman laivan lastia myydään ja ostetaan useaan kertaan ja laiva kyntää tuhansia merimaileja turhaan maailman merillä.
Toinen erikoisuus on hiilen sitoutuminen. On sovittu, että ojittamattomille luonnontilaisille soille vuosittain sitoutuvaa hiiltä ei oteta huomioon hiilitaseen laskennassa. Ei, vaikka Suomenkin ojittamattomiin soihin sitoutuu vuosittain sama määrä hiiltä, minkä henkilöautoliikenne vuosittain päästää. Eli, kun suo ojitetaan ja siitä otetaan turvetta, tulee päästöjä, vaikka laskennassa sinne ei olekaan kertynyt hiiltä. Jos ojittamattoman suon keskelle tehdään oja ja täytetään se, niin silloin se onkin ihmisen toimesta soistettu ja se kelpaa hiilinieluksi kasvattamaan maan hiilitasetta. Ei ehkä loogista, mutta kaikkia asiat eivät ole.
Entä kasvuturve. Sekin on päästöjen lähde, koska se on turvetta, jota ei ole sovittu uusiutuvaksi. Ainakaan se ei muutu päästöiksi heti energiaturpeen tavoin. Jokainen voi todeta tämän laittamalla turvetta kukkaruukkuun ja siihen siemenen. Ei se häviä ruukusta vuosikausiin. Kuinka kauan se sitten pysyy maassa. Tätä on tutkittu valitettavan vähän. Olen lukenut arvioita ja tutkimuksia, että humuksinen hiili pysyy maassa kymmeniä vuosia tai jopa sata vuotta. Tarvitaan lisää tutkimusta.
Aloin miettiä tätä, kun sain tukiopetusta turvepohjaisten biostimulanttien valmistuksesta. Turve uutetaan märkänä ja uuttoliuokseen jää noin 2/3 osaa raakaturpeen sisältämästä hiilestä. 1/3 hiilestä jää eräänlaiseen sakkaan eli residuaaliin, jonka maanviljelijät levittävät Suomessa pelloilleen maanparannusaineeksi. Tuo 2/3 kuljetetaan Espanjaan kuiville pelloille, jossa se sitoutuu maaperään vuosiksi tai kymmeniksi vuosiksi lisäten kasvua.
Jos Suomesta viedään miljoona kiloa hiiltä biostimulanteissa, se vähentää Suomen hiilitasetta, mutta ei kasvata Espanjan hiilitasetta. Outoa matematiikkaa, mutta näin IPCC:n lukeneet miehet ovat asian räknänneet.
Hyvää kesää palataan asiaan elokuussa.
