Hyppää sisältöön
6.9.2018 Blogi

Päästöoikeuskauppa paikkaa valtion budjetin

Kirjoittaja: Ahti Martikainen

Kun budjettiin tarvitaan rahaa, kaivetaan vuosi vuoden jälkeen sama lista esiin. Energiaverot, tupakka, limpparit ja alkoholi. Kukapa nyt viitsisi ryhtyä puolustamaan tupakan, viinan ja makeanhimoisia.Ja energiaverojahan on helppo nostaa, kun eihän kukaan tavallinen ihminen nyt energiaa osta. Maksakoot teollisuus, bensanjakelijat ja isot energiayhtiöt kun pahuuttaan polttavat kaiken maailman hiiliä, kaasuja ja turpeita.

Seuraavassa hengenvedossa taivastellaan asumiskustannusten kalleutta. Kallistuva eläminen estää työvoiman liikkumisen, kun pääkaupunkiseudulla asuminen, liikkuminen ja eläminen on niin turkasen kallista. Kallista asumista paikataan 1,9 miljardin asumistuilla. Mistäs rahat tuonne saadaan. No nostetaan vaikka energiaveroja.

Nyt budjetissa energiaveroja nostettiin 33 miljoonaa, mutta kokonaisuudessaan energiasta lypsetään  ensi vuonna yli 100 miljoonaa tuota enemmän. Tai kerätään energiaan kohdistuvia veroluonteisia kuluja, jotka menevät Valtion budjettiin tilkkeeksi verojen lailla. Puhun siis verojen lisäksi päästöoikeuskaupan tuotoista.

Viime vuonna päästöoikeuskauppa tuotti 95 miljoonaa Suomen valtiolle ja se tilitti siitä kompensaationa vajaat puolet energiaintensiiviselle teollisuudelle. Nyt päästöoikeuden hinta on moninkertainen mikä tarkoittaa sitä, että vaikka oikeuksien määrä on alhaisempi tänä vuonna tuota veroluonteista rahaa tulee valtion kirstuun varmasti jopa 200 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna sitäkin enemmän. Hyvä, hyvä, ajattelee moni.

Energiankäyttäjän näkökulmasta on aivan sama, laitetaanko polttoainekustannuksen päälle lisää energiaveroa, nouseeko päästöoikeuden hinta vai pienennetäänkö energiatehokkaan yhteistuotannon verohelpotusta. Ne kaikki lisäävät energiasta eli sähköstä ja lämmöstä ja liikkumisesta maksettavaa hintaa ja siirtyvät yksittäisen kuluttajan, päiväkodin sairaalan ja valtionviraston ja jopa eduskuntatalon kuluihin.

Niin kauan kuin Suomessa täytyy liikkua energiaa käyttävällä kulkupelillä, valaista, lämmittää asuntoja tai pesuvettä, niin energiaverot siirtyvät energian käyttäjien eli käytännössä kaikkien suomalaisten maksettaviksi. Kallion kaksiosta miljonääri ja työtön maksaa saman vastikkeen ja iso osa vastikkeesta on energialaskua eli laskua lämmityksestä, valaistuksesta, saunomisesta ja pyykinpesusta.

Miksi nostan tämän esiin? Siksi, kun monet varttuneetkin Arkadianmäen lainsäätäjät puhuvat, että mm. turve saa tukea, koska sitä ei veroteta yhtä ankarasti kuin vaikkapa kivihiiltä. Samalla perusteella Kauniaisten asukkaat saavat tukea, koska sen asukkaita ei veroteta yhtä ankarasti kuin Helsinki verottaa omia asukkaitaan korkeammalla veroäyrillä. Tosin kukaan ei maksa tukea turpeelle eikä kauniaislaisille. Mutta voihan sitä sanaa vääntää.

Turvetta verotetaan näin, jotta se olisi laitosten ajojärjestyksessä aina uusiutuvien takana ja kivihiilen edessä. Kotimaisena työllistävänä huoltovarmuuspolttoaineena tämä on aivan järkeenkäypää. Lisäksi täytyy muistaa se, että kun hiileen kohdistuu vain energiavero, niin turvetuotanto jättää maahan yhteisöverot, palkkatuloveroja, alvia, kiinteistöveroja, polttoaineveroja. Muut verot ovat yhteensä paljon suuremmat kuin pelkkä energiavero. Kotimaisena polttoaineena se antaa myös työtä ja lisää huoltovarmuutta.

Minulle ansiotulon veronmaksajana on turkasen yhdentekevää, onko veroprosenttini 40 ja sen lisäksi tyeliin, työttömyysvakuutusmaksuun, yleveroihin ja muihin napsahtaa liki 10 % lisää. Niin oikeasti veroprosenttini on 50 %, koska käteen jää 50 %. Kutsutaan noita kuluja millä nimellä tahansa.

Ilmastonäkökulmasta päästökauppa toimii. Nyt veronkorotukset ovat siihen tarpeeton tupla. Valtion budjetin näkövinkkelistä päästöoikeusmaksujen kohteena olevat polttoaineet ovat todellisia lypsylehmiä eivätkä todellakaan mitään tukikohteita. Ja verot ja vastaavat maksut maksaa aina kuluttaja.

Kirjoittajasta

Ahti Martikainen Director, Communications and Public Affairs ahti.martikainen@neova-group.com +358 (0)40 680 4723

Ahdilla on yli 35 vuoden kokemus viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista. Hän on työskennellyt Neovalla vuodesta 2011 lähtien.

Lue kaikki tämän kirjoittajan blogikirjoitukset