Taitaa Kekkosen 1950-luvun alussa tunnetuissa Onko maallamme malttia vaurastua? -pamfletissaan kirjoittama lausahdus suomalaisista pitää edelleen paikkansa. ”Hyvien aikojen tarpominen ei ole suomalaisten leipälaji”. Suomi sai sodassa turpaansa, mutta nousi yllättävän nopeasti jaloilleen. Näytti jopa Nokian huumassa, että rakas kisakumppani Ruotsi on saavutettavissa talouskilpailussa. Nokian luoma illuusio menestymään tuomitusta kansasta ei sopinut yhteen USA:sta alkaneeseen subprime-kriisiin. Parin asuntolainapankin alkuun laittama finanssikupla ajoi maailman taantumaan. Reiluun kymmeneen vuoteen Suomen kansantalous ei ole kasvanut lainkaan. Ero Ruotsin ja Suomen talouden välillä on venähtänyt menetetyn vuosikymmenen takia entiselleen.
Toki yksi asia on kasvanut eli valtion velka. Se onkin kyllä kasvanut melkoisesti. Vuonna 2008 velkaa oli reilu 60 miljardia euroa ja nyt tuo velka on yli tuplat. Vuosi toisensa jälkeen alijäämäisiä budjetteja on perusteltu alhaisella korkotasolla ja jopa sillä, että eihän negatiivisella korkotasolla velkaantuminen ole mikään huolenaihe. Nyt korot ovat nousussa ja ennuste on, että aika pian liikutaan 2 prosentin tasolla. Se tarkoittaa nykyisellä velkataakalla 2 miljardin euron lisäkustannusta vuodessa. Pari vuotta velan ottamista on perusteltu koronalla, pari seuraavaa varmaan Ukrainan sodalla. Mutta jossakin vaiheessa lusikka on otettava käteen ja laitettava talous tasapainoon.
Jos yksi hyvä asia Ukrainan sodasta on sanottava, on se turhan pikkupolitikoinnin jääminen taka-alalle. Hallitus on toiminut rinta-rinnan opposition kanssa niin Ukrainaan lähetettävän avun, Ukrainasta otettavien pakolaisten, puolustusmäärärahojen noston kuin kenties historian merkittävimmän päätöksen, eli Nato-jäsenyyden valmistelun, suhteen. Kansanedustajat ovat nyt edustaneet hyvin kansaa ja sen tuntoja.
Epävakaassa maailmassa on hyvä olla itsekäs tai ainakin omavarainen. Minulle tärkeää on, että maan talous olisi kunnossa, maan puolustus riittävän hyvin turvattu. Tavoiteltavaa on myös mahdollisimman suuri omavaraisuus energiahuollossa ja välttämättömissä elintarvikkeissa. Tällä hetkellä tuntuu aika yhdentekevältä, onko meillä viisi tai viisitoista sotealuetta tai pitääkö hallitus hajottaa, jonkun kymmenen miljoonan säästön takia. Tämän kaltaisilla asioilla uutiset kuitenkin täyttyivät ennen koronaa, silloin ”hyvinä aikoina”.
Kukaan ei anna Suomelle turvatakuita, ei energiatakuita eikä elintarviketakuita. Kyllä ne kaikki ongelmat on ratkaistava itse. Ja pidemmällä tähtäyksellä muulla kuin lisävelanotolla. Ainakaan lisäämällä syömävelkaa ei kunnian kukko laula. Meistä riippumattomista syistä inflaatio nostaa hintoja ja vähentää sitä kautta käytettävissä olevia tuloja. Se on se hinta, mikä nyt on maksettava. Lisähintaa on maksettava myös siitä, että saamme kuntoon talouden, turvallisuuden ja huoltovarmuuden.
Oli se hinta mikä tahansa, se on todella pieni, kun katsoo hintaa, mitä Ukraina maksaa nyt olemassaolostaan joka päivä.
