Minusta on käsittämätöntä, miksi Suomessa ei keskustella enempää tulevasta uusiutuvan energian direktiivistä, sillä pahimmillaan se tuhoaa Suomen puuhun pohjautuvan uusiutuvan energian strategian. Jos olisin poliitikko Arkadianmäellä, kyselisin kiivaasti sellaisten vaihtoehtojen perään, joilla Suomi voi vielä vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön. Ja jos olisin toimittaja, kyselisin vielä kiivaammin, miten tähän jamaan on jouduttu, ja miten tästä päästään pois.
Mistä on siis kysymys? Siitä että EU-parlamentti äänesti 14.9.2022, miten se suhtautuu puuhun uusiutuvana energiana. Jos asian tiivistää kahteen kohtaan, niin jatkossa Suomessa puuenergiaa voitaisiin käyttää uusiutuvana energiana enintään se määrä, mitä puuta käytettiin keskimäärin 2017-2022.
Toinen seikka mikä on myrkkyä, on se ettei kaikkea puuta enää laskettaisi uusiutuvaksi. Teollisuuden purut ja sivuvirrat säilyisivät uusiutuvina, mutta eivät kaikki metsästä saatavat puut, oksat tai latvukset. Jos nämä kaksi seikkaa eivät muutu tällä viikolla käynnistyneissä trilogi-neuvotteluissa Suomen uusiutuvan energian tavoitteet menevät uusiksi ja energian hinta nousee. Osasta poltettavaa puuta jouduttaisiin maksamaan energiaa tuotettaessa päästöoikeusmaksu. Ja tätä puuta olisi paljon, jos kivihiili, maakaasu ja turve aiotaan korvata kaukolämmössä puulla. Puulla tehdään jo nyt puolet Suomen kaukolämmöstä ja paljon myös sähköstä.
Sote, hoitajalakko, korona ja Fortum ovat isoja asioita, mutta onhan niistä julkisuudessa jauhettukin. Tämä meneillään oleva direktiivin uudistus on valtava muutos Suomen kannalta.
EU-lainsäädännön seuraaminen on vaikeaa ja monimutkaista ja usein lainsäädäntöä valmistelevat dokumentit ovat tulkinnanvaraisia, mutta ei saa valittaa. Tehtävä ne on vaikeatkin työt. Kysymys ei ole pikkurahoista. Jos miljoona kuutiota poltettavaa puuta menee päästöoikeuden piiriin se tarkoittaa yli 50 miljoonan euron laskua jollekin. Ja kun päästöoikeusriskin alla on useita miljoonia kuutioita, niin kokonaiskustannus on valtava. Maksajakin laskulle on kyllä tiedossa. Se on kuluttaja, jota ensi kevään vaaleissa kutsutaan äänestäjäksi.
Eikä Suomen metsien asema näytä nyt kovin ruusuiselta muutenkaan. Valinkauhassa olevan ennallistamislain mukaan lähes kaikki soille ojitetut metsämaat pitäisi olla ennallistettu vuoteen 2050 mennessä. Vaikea nähdä, miten pienenevillä metsäpinta-aloilla ja kasvavilla nielutavoitteilla tuotetaan raaka-ainetta teollisuudelle ja energiaa ilman hurjia hinnankorotuksia kuluttajille.
No, viiden vuoden päästä tutkivat journalistit voivat tehdä juttuja toisistaan ja politiikoista ja ihmetellä, miten emme Suomessa nähneet näitä seurauksia etukäteen ja miten puu luiskahti vähän vahingossa päästökaupan piiriin ja tulimme epähuomiossa luvanneemme ennallistaa muutaman miljoona hehtaari kasvavia, ojitettuja metsämaita.
Tämän näkymän pitäisi säikäyttää niin hallitusta kuin oppositiotakin. Hassuahan tässä on se, että toteutuessaan energiaturve tulee käyttäjilleen monessa tapauksessa puuta halvemmaksi.
