Katselin viime viikolla YLE:n MOT-ohjelmaa ja ihmettelin jälleen sitä systematiikkaa, jossa energiakeskustelu yksinkertaistuu kerta toisensa jälkeen keskusteluun sähkön tuotannosta. Edellisessä lauseessa puhutaan siitä, että ”ajoittain” Pohjoismaissa tuotetaan sähköä jo enemmän tuulivoimalla kuin ydinvoimalla ikään kuin se olisi ratkaisu energiantuotantoon. Kun se ei ilman säätövoimaa ole ratkaisu edes sähköntuotantoon.
Aikaisemmin myönnetty ja yleisesti tunnustettu Suomen energiapolitiikan vahvuus on ollut energiapalettimme monipuolisuus. Ei olla yhden kortin varassa, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Yksi osa tätä monipuolisuutta ja vahvuutta on erittäin fiksu kaukolämmöntuotanto laitoksilla, jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä. Sähkö on energiaa, mutta energiaa on paljon muutakin kuin sähkö.
Meillä ei ole myöskään mitään hävettävää siitä osuudesta, minkä tuotamme kokonaisenergiastamme uusiutuvilla energialähteillä. Tästäkin kiitos menee osaltaan sekä puulla ja pelletillä kaukolämpöä tuottaville laitoksille että biopolttoaineilla toimiville teollisuuden monipolttoainekattiloille.
Sähkön tuotantotavoista voidaan väitellä hamaan maailman tappiin ja väitellä myös siitä onko syöttötariffeilla tuettu sähkö oikeasti kallista vai halpaa. Mutta varsin yllättävä oli ohjelmaan valittu yhden energiaprofessorin lausunto siitä, että vesivoimaa voitaisiin lisätä Suomessa merkittävästi. Ja vaikka ydinvoimalat, tuulivoima ja vesivoima myllyttäisivätkin kaiken tarvittavan sähkön, kysymys muusta energiatarpeesta jää vastaamatta. Millä asunnot ja toimistot pidetään talvella lämpimänä ja millä täytettäisiin esimerkiksi teollisuuden tarvitsema höyry- ja muu energiatarve.
Oli syyskuu kuinka lämmin tahansa, niin varmasti tulevanakin talvena kaukolämpökattiloissa palaa jokin polttoaine. Ennen kuin sähkön varastointiin on kehitetty kustannustehokas ja muuhun kuin lyijy- tai litiumakkuihin perustuva tekniikka energiakeskustelussa täytyy olla mukana sekä liikenteen vaatimat polttoaineet, lämmitys ja prosessiteollisuuden tarvitsema energia.
Jos hämmennetään keittoa liikenteen osalta, niin sähköauto saa kaikki peukut ylös ja vastaavasti sähkölämmitteinen talo painaa peukut alas, virta tulee samasta töpselistä. Sveitsiläinen tutkimuslaitos Empa julkisti tämän vuoden elokuussa selvityksen eri moottorityyppien päästöistä. Nykyisellä sähkön tuotantotavoilla sähköauto on polttomoottoria päästöttömämpi, jos polttomoottorin kulutus on yli 6 litraa sadalla kilometrillä. Ja yllättäen sähköllä tuotetulla vedyllä vetyä käyttävän moottorin päästöt vastaavat 12 litran bensiinin kulutusta, vaikka pakoputkesta tulee vain vesihöyryä.
Ja loppukevennykseksi seuraava laskuesimerkki energiakeskusteluun. Yhden ison hevosen pakoputkesta tulee päivässä noin 5 kiloa sitä ruusujenkin arvostamaa hevosvoimaa. Tämän tuotoksen energiasisältö on poltettunakin noin 30 kilowattituntia eli päivässä Suomen runsaat 75 000 hevosta tuottavat energiaa yli 2 000 megawattituntia ja vuodessa siis yli 0,7 terawattituntia eli ollaan liki tuulivoimatuotannon tasolla. Ei paskempi juttu.
Ahti Martikainen
