Alla on kaappaus 28.12. klo 13.30 www.fingrid.fi –sivulta. Se kertoo reaaliaikaisesti Suomen sähkönkulutus- ja tuotantotilanteen. Mitä alla olevista luvuista näkyy tai pitäisi näkyä?
Kulutus 11 268 MW
Tuotanto 9 191 MW
– Vesivoima 2 012 MW
– Ydinvoima 2 768 MW
– Lauhdevoima 396 MW
– Yhteistuotanto – kaukolämpö 2 334 MW
– Yhteistuotanto – teollisuus 1 446 MW
– Tuulivoima (osa arvioitu) 108 MW
– Muu tuotanto (arvio) 128 MW
– Tehoreservi 0 MW
Tuonti/vienti (netto) 2 077 MW
Ensiksi se kertoo, että Suomi kulutti joululomien takia vajaakäytössä olevasta teollisesta tuotannosta huolimatta tuona hetkenä 2 000 megawattia eli 2 terawattia enemmän sähköä kuin se pystyi itse tuottamaan, vaikka kaikki neljä toiminnassa olevaa ydinvoimayksikköä jauhoivat täydellä teholla ja vesivoimaa tuotettiin myös runsasvetisen syksyn ansiosta melko tarkkaan saman verran kuin koko tuotannon alijäämä oli. Tuulivoima tuotti noin yhden (1) prosentin sähköntarpeesta. Muu tuotanto (mukaan lukien aurinkovoima) ei anna mitään apua tilanteeseen, jos sähköä kuluisikin enemmän. Tehoreserviä ei ole.
Helsingissä lämpötila oli -4 ja Jyväskylässä -7, joten mistään paukkupakkasista ei ole tässä kysymys. Oli siis pakko tuoda sähköä 2 000 megawatin teholla. Vuorokaudessa lasku Suomelle oli 51 euron megawattituntihinnalla 2,5 miljoonaa euroa vuorokaudessa eli noin 100 000 euroa tunnissa.
Toiseksi suurin sähkön lähde tuona joulukuisena päivänä oli kaukolämmön kanssa yhteistuotantolaitoksissa tuotettu sähkö (2 334 megawattia). Olemme saaneet lukea viime aikoina uutisia, kuinka yhdistettyjä lämpö- ja sähkövoimaloita aiotaan korvata erillisillä, hajautetuilla lämpölaitoksilla, jotka tuottavat vain lämpöä. Se tarkoittaa, että merkittävä osa tuosta yhteistuotannolla tuotetusta sähköstä poistuu lähivuosina markkinoilta. Jos siitä poistuu puolet, niin se on yli 1 000 megawattia eli koko Loviisan ydinvoimaloiden kapasiteetti. Ja muistettakoon, että rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n teho on 1 600 megawattia, joten siitä ei ole sekä Loviisan voimalan että yhteistuotantolaitoksista poistuvan kapasiteetin korvaajiksi. Kun joku taputtaa erittäin hyvällä hyötysuhteella toimivan yhteistuotannon korvaamista hajautetulla lämmöntuotannolla, niin mille silloin taputetaan? Ei ainakaan energiansäästölle.
Ratkaisuksi on esitetty maalämpöä ja aurinkovoimaa. Kaukolämpöalueille rakennetun maalämmön ongelmia on koko sähkösysteemin näkökulmasta kaksi. Maalämpö vähentää kaukolämmön käyttöä ja samalla kaukolämmön yhteydessä tapahtuvaa sähköntuotantoa. Kovilla pakkasilla tarvitaan lämpöä ja mitä kovempi pakkanen sitä enemmän ilma- ja maalämpöpumput tarvitsevat sähköä. Mistä sähkö? Tuonnista.
Suomen suurin aurinkovoimala puksuttaa sähköä Helsingin Suvilahdessa. Se ja muut aurinkovoimalat tuottavat promilleja Suomen sähköstä. Suurimman aurinkovoimalan vuotuinen sähköntuotanto on noin 1/45 000 osa rakennettavasta Olkiluoto 3:sta. Ja tuskin tarvitsee muistuttaa, että pakkasöinä aurinkosähkö ei tule koskaan olemaan ratkaisu Suomen sähköntuotantoon, vaikka koko maa peitettäisiin paneeleilla.
Pärjäämme kyllä tuonnilla, jos mikään ei mene pieleen. Mikään tarkoittaa tässä sitä, että siirtoyhteyksissä ei saa olla häiriöitä. Ja jos on häiriöitä, niin ainakaan yksikään ydinvoimalayksikkö ei saa olla pois tuotannosta samaan aikaan. Jokainen voi itse katsoa tuota ylläolevaa statistiikkaa ja miettiä uudestaan, sopiiko Saksan tai Espanjan tuettujen energiatuotantomuotojen malli alkuunkaan Suomeen vai pitäisikö meidän tukeutua enemmän omiin energialähteisiimme ja siihen tosiasiaan, että talvella tarvitaan sekä lämpöä että sähköä. Ainakin niin kauan kuin sähköä ei voi varastoida huoltovarmuusvarastoihin. Oma energiantuotanto lisää myös työllisyyttä, verotuloja ja parantaa kauppatasetta.
Suomella oli ja on osin vieläkin varsin toimiva, monipuolinen ja vikasietoinen lämmön- ja sähköntuotantojärjestelmä. Nyt on vain tehtävä päätös, ettei sitä ajeta alas. Tätä asiaa ei pitäisi miettiä tuulisena heinäkuun päivänä vaan tyynenä pakkasiltana tammikuussa.
