Viimeisen vuoden aikana on kauhisteltu sitä, miten britit voivat erota EU:sta, miten Trumpin kaltainen henkilö voidaan valita presidentiksi ja miten on mahdollista, että pienet vihreät miehet lainasivat tankkeja ja saivat Krimin spontaanin kansanäänestyksen aikaan.
Samaan aikaan voi hämmästellä Suomessa sitä, että toinen puolue laittaisi Suomen kuntoon kiristämällä velanottoa ja toinen lisäämällä velkaa. Toisten mielestä Sote-uudistus on välttämätön ja yhtä tosissaan toiset ovat vakuuttuneita, että mitään noin järjetöntä ei ole konsaan suunniteltu.
Ja kaikki tämä tapahtuu aikana, jona meillä on nopeimmat ja monipuolisemmat viestintävälineet. Ikävä kyllä nuo samat välineet soveltuvat yhtä hyvin objektiivisen faktan välitykseen kuin trollaukseen. Sanoma ei ole niinkään tärkeä kuin se, kuka sanoo.
Talouselämä kirjoitti tällä viikolla, että viime vuonna Saksan sähköntuotannon CO2-päästöt olivat kilowattituntia kohden laskettuna neljä kertaa suuremmat kuin Suomen. Hollannin päästöt olivat viisinkertaiset ja Tanskankin kolminkertaiset. Ruotsista meidän pitäisi mallia ottaa. Suomen päästöt olivat noin 100 grammaa kilowattituntia kohden ja Ruotsin 10-20 grammaa. Kiitos ydinvoiman ja vesivoiman.
Tuulivoima voi olla vallan loistava juttu Saksassakin jostakin näkökulmasta, mutta hiilidioksidipäästöjen alentamiskeinona se on ollut täysi floppi. Ja sitä varten kai siihen alettiin investoida.
Suomessa tehdään vuosittain haastattelututkimus, jolla eri energiamuotojen haluttavuutta mitataan. Viime vuonna ainoastaan aurinkoenergiaa haluttiin lisää ja kaikkia muita haluttiin vähentää. Valitettavasti tuon kansalaistoiveen toteuttaminen tilanteessa, jossa sähkön kulutus oli kolmen prosentin kasvussa on mahdoton. Matematiikka on armoton.
Samassa tutkimuksessa mitataan erilliskysymyksillä ihmisten tietoja energia-alasta. On hätkähdyttävää, miten suuria virheitä kansalaisten käsitykset sisältävät. Kyselyyn vastanneiden kansalaisten mukaan Suomen kaikista soista turvetuotannossa on 16 prosenttia eli noin 1 500 000 hehtaaria eli tosi paljon. Todellisuudessa luku on 60 000 hehtaaria eli virhe on 25-kertainen. Ei siis ihme, jos pelottelu siitä, että nyt ovat menossa viimeiset suot aiheuttaa pelkoja kansalaisissa.
Todellisuudessa Suomen runsaasta 9 miljoonasta suohehtaarista suojeltuna on 1 200 000 hehtaaria ja ojittamattomana lisäksi 2 900 000 hehtaaria eli yhteensä soista on 45 prosenttia metsä-, maa- ja turvetalouden ulkopuolella. Loppuosa soista eli 4 900 000 hehtaaria on peltoina ja ojitettuina metsämaina. Eli faktat eivät tue viimeisten luonnontilaisten soiden olevan häipymässä mihinkään.
Tuo 25-kertainen virhe vaikuttaa luonnollisesti asenteisiin. Meillä suhtauduttaisiin varmasti erilailla kirkkoon, jos ihmiset luulisivat että kirkko vie kolmanneksen palkasta, nykyisen runsaan prosentin sijaan. Varmaan samalla tavalla hermostuttaisiin rajaliikenteeseen, jos ”tietäisimme”, että venäjänkielisiä olisi Suomessa samainen kolmannes nykyisen reilun prosentin sijaan.
Mutta tällaista tämä on. Täytyy vain luottaa Suomen objektiiviseen journalismiin, että se oikaisee tällaisia virheellisiä käsityksiä heti kun se niitä havaitsee. Virheellisiin faktoihin perustuvia vääriä päätöksiä kannattaa vain tosi populistit.
Ahti Martikainen
