Suurimmatkin optimistit alkavat kääntyä sille kannalle, että kyllä sähkö saattaa loppua ensi talvena tietyissä tilanteissa. Tuuleton päivä, pakkanen ja häiriö joko ydinvoimatuotannossa tai siirtoyhteyksissä, niin siinä on se syy laittaa sähkö säännöstelyyn. Pahimmillaan sähkö ei lopu, vaan järjetön hinta pysäyttää teollisuuden ja se on sitten vielä pahempi juttu.
Polttopuista ja ainakin pelletistä näyttää tulevan uupelo ensi talvena. Eikä se ole ihmekään. Ukrainan sota sotkee tuota markkinaa niin, että kolmasosa Suomen normaalista pellettitarjonnasta on pois markkinoilta. Sähkö- ja lämpömarkkinoiden helpoimmin ymmärrettävä ero on se, että sähköä voidaan tuoda ja viedä, mutta lämpö on tehtävä paikallisesti. Joko kaukolämpöverkkoihin tai talokohtaisesti.
Eurooppa loi itselleen liian suuren riippuvuuden Venäjän kaasusta. Tästä tuskin kukaan voi olla eri mieltä. Nyt Siperia opettaa markkinoita ja kuluttajia siitä, kuinka vaikeaa on nopeasti päästä irti kaasusta niin sähkön- kuin lämmöntuotannossa. Se on mahdollista, mutta se vie vuosia. Ja maksaa. Jotta lämmön- ja sähköntuotanto voidaan edes jollakin tavalla turvata, joudutaan vihreässä siirtymässä ottamaan ainakin jossain määrin taka-askelia. Jos jokin kaupunki uhkaa jäähtyä puupulan takia, kattilaan laitetaan kivihiiltä, turvetta tai öljyä. Ainakin, jos sähkö ja kaasu on pois vaihtoehdoista, niin kuin näyttää olevan.
Venäjä ei vaikuta kasvuturpeen markkinaan juurikaan, mutta vaarana on, että omalla liian kunnianhimoisella lainsäädännöllä luodaan kaasumarkkinan kaltainen hätätila ihan itse. Kasvuturve on ollut jopa liian hyvä materiaali ammattiviljelyssä kasvihuoneisiin. Muuten ei voi selittää sen noin 70 prosentin markkinaosuutta Euroopassa. Moni tuntuu ajattelevan, että kasvuturve olisi helposti korvattavissa kasvihuoneviljelyssä. Totuus on, että se saattaa olla osin korvattavissa, mutta ei muutamassa vuodessa. Tästä huolimatta EU:ssa viedään eteenpäin hankkeita, joilla on toteutuessaan todella haitallisia vaikutuksia ruuantuotantoon kasvihuoneissa.
Kasvualustamarkkina Euroopassa on noin 30 miljoonaa kuutiometriä ja siitä kasvuturpeen osuus on yli 20 miljoonaa kuutiometriä. Kasvihuoneyrittäjät ovat suurissa vaikeuksissa jo nyt kasvihuoneiden lämmitysenergian ja lannoitteiden hinnannousun takia. Ei vaadi suuria ennustajanlahjoja, jos väittää, että kasvuturpeen pakkokorvaaminen kalliimmilla epävarmemmilla ja kasvatustuloksiltaan heikoimmilla kasvualustamateriaaleilla johtaa ruokahuollon kriisiin. Kun puhutaan salaateista, yrteistä, herkkusienistä ja monista muista elintarvikkeista.
Suomessa kasvuturpeen käyttäjien kanssa tulevaisuutta pelkäävät maatilat, jotka ovat riippuvaisia kuiviketurpeesta. Vaikka kuinka sanotaan ja toivotaan, että pitäisi löytää ja käyttää uusia materiaaleja navetoissa ja kasvihuoneissa, niin ongelman kokoa ei ole ymmärretty. Kun tarve on miljoonia kuutioita, niin uusien materiaalien löytäminen edes puolelle tarpeesta kymmenessä vuodessa on mahdoton yhtälö.
Hiilineutraaliuteen pitää pyrkiä, se on selvä. Mutta asiat täytyy tehdä hallitusti. Kasvualustojen päästöt eivät nyt Euroopan hiilitasetta keikuta. Se mitä tapahtui energiasektorilla, voi tapahtua ja tapahtuu elintarvikesektorilla, jos tehdään liian nopeita ja harkitsemattomia päätöksiä. Kun EU:ssa pohditaan rahoituksen taksonomian laajentamista, maankäytön muutosten vaikutuksia päästöihin (LULUCF) ja ennallistamistavoitteita, täytyy katsoa että hyödyt ovat haittoja suuremmat.
Maailma muuttuu nyt aika nopeasti. Kaksi vuotta sitten kaksi vihatuinta asiaa Suomessa oli Olkiluoto 3 ja energiaturve. Nyt ne taitavat olla aika monen hiljaisen rukoilijan toivelistan kärjessä. Oma toiveeni on, että Arkadianmäellä ja Brysselissä ymmärretään tämä tilanne.
