Joku minua viisaampi on sanonut, että ihmisen välitön käsityskyky rahasta rajoittuu kolme kertaa henkilön nettopalkkaan. Sen alapuolella olevat hinnat pystyy nopeasti määrittelemään halvaksi tai kalliiksi.
Eli jos sinulla on omasta mielestäsi 15 000 euron hintainen Volkkari, niin saman auton hintana 12 euroa on alihinta ja 18 000 euroa on aivan ylihintainen kottero. Siirryt katsomaan asuntoilmoituksia, joissa myydään kahta melkein samanlaista luksusasuntoa samalta alueelta. Toinen maksaa 1,9 miljoonaa euroa ja toinen 1,7 miljoonaa euroa. Nehän vaikuttavat melkein samanhintaisilta vaikka välirahalla saa yli 10 esimerkin Volkkaria.
Energiakeskustelussa tuskin kukaan pysyy kärryillä, kun mittayksiköksi otetaan suuret luvut ja terawatit tai terawattitunnit. Gigawateista puhumattakaan. Viime vuonna Suomen kokonaisenergiakulutus oli 372 terawattituntia. Se on aika paljon. Ja paljon muuta tuosta luvusta ei voi sanoakaan. Se on sama luku kuin 372 000 000 megawattituntia. Jos lukua laittaa ymmärrettävämpään muotoon, niin otetaan yksiköksi 25 000 kilowattituntia eli 25 megawattituntia vuosittain käyttävä sähköllä lämpiävä omakotitalo. Suomen kokonaisenergiankulutus vastaa siis noin 15 miljoonan sähkölämmitteisen omakotitalon vuosittaista lämmityssähkön ja käyttösähkön tarvetta.
Viime vuonna tuulivoimalla tuotettiin kokonaisenergiasta 0,3 % ja sähköstä noin 1 %. Energiamääränä se vastasi hieman yli yhtä terawattituntia eli saman ylläolevan laskukaavan mukaan noin 40 000 omakotitalon sähkönkulutusta. Jos kaikki suomalaiset asuisivat omakotitaloissa, niin tarvittaisiin yli miljoona neljän hengen omakotitaloa, eli nykyisellä tuulisähköllä katettaisiin noin 5 % omakotitalojen lämmitysenergiasta. Viisi prosenttia on taas aika vähän.
Viime vuonna tuulivoiman tukia maksettiin 52 miljoonaa euroa. Tämän vuoden loppuun asti tuulisähköllä on 105,3 euron takuuhinta megawattitunnilta riippumatta siitä, mikä on sähkön markkinahinta. Tukea saivat 36 tuulivoimalaitosta, joilla oli yhteensä 116 tuuliturbiinia eli tuulimyllyä kytkettynä verkkoon.
Voimassa olevan tukiohjelman mukaan tukijärjestelmään voidaan hyväksyä lisää tuulivoimaloita, kunnes niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 2 500 megawattia. Tämän vuoden alussa järjestelmään kytkettyjen tuulivoimaloiden nimellinen yhteisteho oli noin 700 megawattia. Vuosittainen tukisumma tulee siis nousemaan moninkertaiseksi, vaikka tuulivoiman takuuhinta eli syöttötariffi laskee ensi vuoden alusta parikymmentä euroa 83 euroon megawattitunnilta. Vuosittainen tuki ylittää siis varsin pian 100 miljoonaa euroa. Se on taas aika paljon, jos sillä saadaan noin 1 prosentti kokonaisenergiasta.
Tuota sataa miljoonaa voi verrata vaikkapa siihen 300 miljoonan euron summaan, mikä on varattu kotimaisen biotalouden kärkihankkeille, joilla tavoitellaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Olen varma, että kärkihankkeet tuottavat järkyttävän paljon enemmän uusia työpaikkoja murto-osalla kustannuksia työpaikkaa kohden. Väitän, että tuulivoiman tuki itse asiassa vähentää välittömiä työpaikkoja. Tuen ansiosta alentunut sähkönhinta laittaa perinteiset voimalat seisomaan ja hävittää työpaikat esimerkiksi kotimaisista polttoaineenhankintaketjuista.
Jos haluaa vielä hämmentää soppaa käyttämällä Saksaa esimerkkimaana kustannuksista, niin viime vuonna Saksa käytti noin 25 miljardia euroa uusiutuvan energian tukiin ja sai tällä rahalla nostettua uusiutuvan energian osuuden 13 %:iin kokonaisenergiankulutuksesta. Eri laskelmien mukaan tuilla saatiin luotua 150 000 uutta työpaikkaa. Hienoa, vai onko? Jakolaskulla saadaan työpaikan hinnaksi 170 000 euroa. Melko kallista. Mutta niinhän elämä on.
Ahti Martikainen
