Miljoona sähköautoa vuoteen 2030 mennessä, vihreä vety on tuomassa Suomeen 10 miljardin investoinnit, Euroopan komission mukaan Suomen tulisi ennallistaa 90 prosenttia ojitetuista alueista vuoteen 2050 mennessä. Tuo 90 prosenttia on hehtaareissa 3,6 miljoonaa hehtaaria, eli enemmän kuin koko Belgian pinta-alan verran.
Minulla ei ole mitään sähköautoja vastaan. Nyt meillä Suomessa on vajaat 50 000 sähköautoa ja hieman yli 100 000 hybridihenkilöautoa. Vuoteen 2030 on seitsemän vuotta ja viime vuonna Suomessa rekisteröitiin alle 100 000 uutta autoa. Jotta miljoonan sähköauton tavoite toteutuu, pitäisi tasaisen taulukon mukaan jatkossa rekisteröidä vain sähköisiä menopelejä ja silloinkin jäädään reilusti alle miljoonan. Reippaasti kuitenkin maaliskuussa 2023 kirjoitetaan, että miljoonaa sähköautoa tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä. Uskoo, ken tahtoo. Minä en usko.
Vetytalouskin on mitä mahtavin asia. Mutta kyllä tolkku pitäisi olla liioittelussakin. Meiltä puuttuu vielä se uusiutuva sähkö, jolla vihreää vetyä tehdään, putket, joilla sitä siirretään ja käyttäjät. Tavoitehan on mitä upein ja 10 miljardia sopivan pyöreä luku. Tällä hetkellä ainakin itse kärvistelen sähköpulasta johtuvan kalliin pörssisähkön kourissa. Palataan tuohon 10 miljardiin vaikka viiden vuoden päästä, jos meillä on sähköä ja laitetaan sitten sopiva vuosiluku tavoitteelle.
Brysselin kirkolla puuhataan nyt ennallistamislakia. Ensimmäinen etappi on, että Suomi ennallistaa vuoteen 2030 mennessä 1,2 miljoonaa hehtaaria ojitettuja turvemaitaan ja vuoteen 2050 mennessä siis 3,6 miljoonaa hehtaaria. Melkoinen tavoite tämäkin.
Meillä on Suomessa turvemaita noin 9,3 miljoonaa hehtaaria, josta noin puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön, 250 000 hehtaaria pelloiksi ja aktiivisessa turvetuotannossa on 50 000 hehtaaria (https://mmm.fi/luonto-ja-ilmasto/suot-ja-turvemaat). Jos tuo komission tavoite otetaan todesta, niin kovat on paikat sekä maa- että metsätaloudella. Tuo turvetuotannon 50 000 hehtaaria kiiluu monen silmissä matalalla roikkuvana hedelmänä. Mutta kun se on vain 1,3 prosenttia kokonaisennallistamistavoitteesta.
Ennallistamistavoitteen toteuttamisen haittapuolina on Suomen ja Euroopan ruokaturvallisuuden heikkeneminen ja Suomen metsäpinta-alan (20,3 milj. ha) pieneneminen liki viidenneksellä. Se olisi melkoinen kirveenisku metsäteollisuudelle, energiapuun hankinnalle, hiilinieluille ja työllisyydelle. Tavoitehan on varmaan hyvä, mutta mahdoton toteuttaa. PowerPointeilla se voi toteutua, ei todellisuudessa.
Kysykää äänestäjät vaalikentillä ehdokkailta, miten he suhtautuvat ennallistamistavoitteisiin. Ja media voisi ottaa asiakseen kysellä metsäteollisuudelta ja maataloustuottajilta, miten tavoitteiden toteutuminen vaikuttaisi suomalaisten jokapäiväiseen arkeen ja leipään.
Jos ja kun saamme maahan kesäkuussa hallituksen, niin uudessa hallitusohjelmassa on otettava kantaa siihen mistä ennallistetaan ja miten ennallistamisen kustannukset korvataan. Otetaan tavoitteeksi, että saamme EU:lta ennallistamisen taloudellisten vaikutusten kompensointiin 100 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Se ei korvaisi kaikkia haittoja, mutta olisi hyvä alku ja mukavan pyöreä luku otsikoihin. Ja eihän tuo iso luku ole. Valtion velka kasvoi 2019–2022 tasan 50 miljardia euroa eli puolet tuosta tavoitellusta kompensaatiosta.
Ja varaudutaan siitä huolimatta lisääntyvään työttömyyteen ja tuontielintarvikkeisiin.
