Kun ulkona on harvinainen toukokuinen helle, on hyvä aika kerrata menneen talven tapahtumia. Viime vuoden sateisen kesän jatkoksi satoi, satoi ja satoi tammikuulle saakka. Sitten alkoi kylmin jakso 30 vuoteen. Mistä meillä puhuttiin pakkasjakson aikana? Aika vähän energiasta puhuttiin ja silloinkin kerrottiin, että kyllä sähköä riittää, jos ei mitään merkillisiä siirtoyhteysvikoja tai ydinvoimaloiden alasajoja tapahdu samaan aikaan. Onneksi ei tapahtunut.
Energia ei kuitenkaan ole vain sähköä. Se on talvella ennen kaikkea lämmitystä. Märkä puu palaa isossa kaukolämpökattilassa yhtä huonosti kuin saunan kiukaassa. Toki palaa, jos sitä on ja jos sen sekaan laittaa priimaavaa eli palamista parantavaa polttoainetta. Märälle puulle oivallinen priimaava polttoaine on turve.
Kuluneen kevään aikana turvetta paloi aiempien vuosien varastojen ansiosta noin 10 miljoonaa kuutiota. Jos turvetta ei olisi ollut, olisi tarvittu 5 miljoonaa kuutiota lisää puuta kattiloihin, jotta lämpöä olisi riittänyt ympäri Suomen. Tässä se juttu onkin. Olisi tarvittu puuta. Mutta ei niitä ylimääräisi miljoonia kuutioita ollut. Ei Suomessa eikä lähimarkkinoilla.
Tähän huoltovarmuusongelmaan puuttui myös Huoltovarmuuskeskus eilisessä (16.5.) tiedotteessa. Ohessa Talouselämän juttu aiheesta. https://www.talouselama.fi/uutiset/te/6812c54a-0f5d-3310-9a8e-d53bf61e5e36
Nyt aurinko paistaa ja varastoihin saadaan uutta polttoainetta kylmien pakkaspäivien varalle. Ja syytä onkin, silla varastot ovat alhaisemmat kuin vuosiin.
Olen kaksi kertaa tällä viikolla törmännyt samaan totuusvääristymään energia-alalla. Sähkö sotketaan turhan usein energian synonyymiksi. Suomessa tällä hetkellä tuotettavasta sähköstä 80 % on päästötöntä. Taitaa olla EU:n toiseksi kovin luku Ruotsin jälkeen. Kun Olkiluoto valmistuu luku nousee 90 %:iin. Se on kova ja iso luku. Se on järkyttävän paljon korkeampi kuin Saksassa. Tästä huolimatta monessa paikassa kannetaan huolta, että tuuli- ja aurinkovoimaa pitää saada lisää. Kovin harva kantaa oikeaa huolta lämpöenergian tuotannosta.
Tai kannetaanhan siitä. On sovittu että kivihiilen poltto loppuu 2029. Sitä ei ole sovittu, millä lämpö silloin tuotetaan. Jollakin se tuotetaan. Tuulella ja aurinkovoimalla sitä ei tuoteta. Vaikka kaikkia energia-alan kalvot ja artikkelit nykyään kuvitetaankin hirsikesämökeillä, joiden katolla on aurinkopaneeli.
Pitäisikö olla huolissaan? Pitäisi. Ei kukaan voi taata, ettei ensi syksykin ole taas märkä ja talvi kylmä. Toivominen ei ole tässä oikea keino varautua. Kun sähköntuotannon volatiliteetti eli tuotannon vaihtelevuus kasvaa lisääntyvän tuulivoiman myötä, (viime vuonna aurinko- ja tuulivoiman osuus olisi sähköntuotannosta 5,6 %), on ennemmin tai myöhemmin pakko varautua siihen, että meillä on tuulivoiman rinnalla riittävästi nopeasti käynnistyvää diesel-voimaa. Kun ensimmäinen sähköpula-päivä iskee, tästä parlamentti tekee päätöksen. Kansalaisten sähkön saannin turvaaminen on vastuullisuutta. Pelkkä toivominen on populismia.
Suomessa teollisuuden puunkäyttö kasvaa kaikilla sektoreilla eli sahateollisuudessa, kemiallisessa metsäteollisuudessa sekä energiasektorilla. Tässä yhtälössä vuosikausia varastossa käyttökelpoisena säilyvä energiaturve on erittäin hyvä palanen Suomen energiapalettia ja erityisesti lämmitysenergiapalettia.
Vastuullisuutta on katsoa realistisesti, mitkä kortit meillä on pelattavissa. Huolehtia siitä, että emme itse hankaloita tärkeimmän vientialamme eli metsäteollisuuden raaka-aineen saantia ja annamme energiayhtiöille mahdollisuuden vastuullisesti varmistaa heidän asiakkaidensa varma lämmönsaanti.
