Poliittiset päättäjät ja mediat toivovat saavansa hyvissä ajoin faktoihin perustuvaa taustoittavaa materiaalia yrityksiltä. Lobbaamista tuntuvat vieroksuvan kaikki.Nyt näyttää siltä, että mm. Vapon ankarasta tiedonjakamisesta huolimatta EU:ssa toteutetaan kohta sellaista matematiikkaa, jossa Keski-Euroopan ison hiilivoimalan rikkidioksidipäästöt saavat olla 360 mg ilmakuutiota kohden ja vastaavan suomalaisen puuta tai turvetta polttavan laitoksen päästöt 100 milligrammaa ilmakuutiota kohden.
Alueilla, jossa ilman laatu on heikompi saa siis päästää tulevaisuudessa kolme kertaa enemmän hiukkasia ilmaan kuin Suomessa, jossa ilman laatu on huomattavasti puhtaampaa. Tämä maksaa Suomelle liki puoli miljardia. Samalla summalla heikennetään suomalaista kilpailukykyä.
Ja yllätyksenä tämä ei ole voinut tulla, sillä lukemattomien suorien kontaktointien lisäksi Vapo Oy kirjoitti yli vuosi sitten osavuosikatsauksessaan sanatarkasti näin.
”Uusia haasteita tuo Euroopan Unionin käsittelyssä oleva suurten polttolaitosten parhaan tekniikan mukaisten päästörajojen määrittely. Tämä hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden korvaamista biomassoilla käsittelevä LCP BREF-luonnos esittää, että biomassan- ja turpeenpoltossa muodostuvien päästöjen raja-arvot tiukentuvat oleellisesti.
Kotimaisten polttoaineiden käyttöä edistetään EU-tasolla ja hiiltä tuottavat valtiot ovat saamassa lievemmät päästörajat kotimaiselle ruskohiilelle, kun taas Suomi, Irlanti ja Ruotsi eivät saisi lievennyksiä päästörajoihin kotimaiselle turpeelle. Tältä osin turpeen kohtelu tulisi saada samalle tasolle kuin ruskohiili, sillä tiukentuvat biomassan ja turpeen päästörajat vaikeuttavat Suomen hallituksen tavoitetta kasvattaa tuotetun energian kotimaisuusastetta.”
Nyt pohdinnassa on hirvittävän kirjainyhdistelmän (LULUCF eli Land Use, Land Use Change and Forestry) määrittelemät metsien hiilinielujen laskentasäännöt. Eli mitataanko suomalaismetsien todellista hiilensidontaa vai laskennallista. Eli riskinä on, että Suomen kasvavat metsävarat eivät näy hiilinieluina, vaan ovatkin Suomen kokonaispäästöjä lisääviä hirviöitä. Ero on verrataanko metsien hiilivarastojen muutosta vuonna 2030 lamavuoden 2009 hakkuisiin ja kasvuun vai esim. tämän vuoden hakkuisiin ja kasvuun.
Suomen energiastrategia (ei sähköntuotantostrategia) pohjautuu kotimaisen puun käytön lisäämiseen. Eli vastuulliseen metsien hoitoon ja kestäviin hakkuutavoitteisiin. Jos LULUCF-laskentakaavojen ja puun kestävyyskriteerien muutokset muuttavat ojitetuilla metsämailla kasvaneen puun päästökaupan piiriin kuuluvaksi, niin sanokaapas, millä päästöjen vähentämistavoitteet saavutetaan. Ja sama koskee mm. päästökaupan ulkopuolista sektoria ja siellä erityisesti liikennettä, jossa uusiutuvat polttoaineet suunnitellaan tehtäväksi suurelta osin puusta.
Suomi tuo 20 % sähköstään ulkomailta, mutta sähkö on vain noin neljännes maassamme käytettävästä kokonaisenergiasta. Lämmitystä ei voi ulkoistaa rajojen ulkopuolelle ja jotain sinne lämmityskattilaan on pakkasyönä laitettava. Ja nyt toivottavasti kukaan ei tarjoa talviyön polttoainevaihdoksi aurinkoa tai tuulta. Ne kun eivät pala kaukolämpökattilassa koskaan.
Eihän noin voi tapahtua, vastataan monella suulla. Mutta ei näin pitänyt tapahtua noiden hiukkaspäästöjenkään kanssa. Toivottavasti jossakin raapustellaan niin sanottua Plan B:tä jos tämä puuhun pohjautuva Plan A muuttuukin kansansaduksi.
