Vapo osallistuu meneillään olevaan keskusteluun asettamalla itselleen haastavan, mutta mahdollisen tavoitteen; puolittaa CO2-päästönsä Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Se tarkoittaa käytännössä Vapo-konsernin päästöjen puolittumista. Konsernin päästöt ovat noin 1,2 miljoonaa CO2-tonnia, joista Suomen osuus on noin miljoona tonnia. Päästövähennys tehdään omin toimenpitein ilman kompensaatioita. Vähennys on suuri. Se vastaa Suomen henkilöautoliikenteen päästöjen pienentymistä reilulla 10 prosentilla. Eli uutinen on samankokoinen kuin 300 000 täyssähköauton myynti viidessä vuodessa. Nyt noita täyssähköautoja on jo noin 5000.
Merkittävimmät keinot tämän Vapon tavoitteen toteuttamisessa ovat turvetuotantoalan puolittaminen viidessä vuodessa ja siirtyminen entistä enemmän käyttämään omissa laitoksissa puupolttoaineita. Lisäksi päästövähennyksiä haetaan tuotannossa, logistiikassa ja parantamalla laitosten energiatehokkuutta mm. automaation avulla.
Tavoite on haastava, sillä samaan aikaa yhtiöllä on tarkoitus investoida mittavasti muuhun kuin energiaturvetuotantoon. Olemme jo aikaisemmin todenneet, että asiakkaidemme energiaturpeen käyttö tulee puolittumaan viidessä vuodessa eli paljon nopeammin kuin on ollut Suomen nykyisen hallituksen ohjelmassa tavoitteena. Kahdessa vuodessa energiaturpeen osuus on pudonnut Vapossa 35 prosentista noin 20 prosenttiin, ja se tulee putoamaan varsin pian alle 10 prosenttiin.
Viime viikolla erään hallituspuolueen edustaja totesi, ettei tämä markkinaehtoinen energiaturpeen käytön aleneminen riitä, vaan tarvitaan poliittisia toimia. Eli palo on ilmeisesti sammutettu väärin.
Suomen talous ja energiatalous on linkitetty erittäin tiukasti metsäteollisuuteemme. En nyt puhu metsäteollisuuden tärkeydestä Suomen taloudelle ja vientituloille. Kaikki tietävät, että metsäteollisuus on Suomen talouden selkäranka vielä vuosia.
Harva sen sijaan tietää, että Suomen kaikesta käytetystä metsäenergiasta vain 20 prosenttia tulee sellaisesta erikseen korjatusta energiapuusta (kokopuu, karsittu ranka), mikä ei kelpaa muuhun jalostukseen. Näitä pressuilla peitettyjä, oksineen korjattuja puukasoja näkee eripuolilla Suomea tienvarsilla. 80 prosenttia energiapuusta tulee metsäteollisuuden hakkuujätteistä ja sivuvirroista. Kaikkiaan puuenergiaa käytettiin viime vuonna Suomessa 40 TWh (vastaa noin 20 miljoonaa kuutiometriä puuta), josta siis 16 miljoonaa kuutiota tuli metsäteollisuuden tuotannon ja hakkuiden sivutuotteista ja vain 4 miljoonaa kuutiota oli sitä pienpuuta, joka hakattiin vain energian tähden.
Jos halutaan varmistaa, että energiaturve menee alaspäin vielä nopeammin, se onnistuu kyllä korottamalla turpeen veroa. Samalla se nostaa välittömästi energiapuun kysyntää. Hallitusohjelmassa on todettu, että energiaturpeen käytön pitää puolittua 2030 mennessä. Se ei kuitenkaan saa johtaa jalostuskelpoisen puun polton lisääntymiseen.
Jo kuluvana talvena metsäteollisuuden hakkuut ovat selvästi pienemmät kuin vuotta aiemmin. Hakkuukelit ovat olleet hankalat, taantuma on tulossa ja hakkuut pienenevät aivan varmasti. Samalla vähenevät nuo sivuvirrat. Jo 10 prosentin pienentymä metsäteollisuuden tuotannossa ja hakkuissa edellyttäisi varsinaisen energiapuun hakkuiden kaksinkertaistumista. Jos pitäisi korvata vielä lisää turvetta ja kivihiiltä, niin ei vaan onnistu.
Nykyistä nopeampi, poliittisilla päätöksillä perusteltu energiaturpeen alasajo, mikä nostaa puun kysyntää ja hintaa, johtaa väistämättä jalostuskelpoisen puun polttamiseen. Jos sitä halutaan, niin olkoon niin. Samaan lauseeseen ei voi kuitenkaan enää lisätä sitä, että hallitus haluaa pitää kiinni hallitusohjelmasta ja varjella Suomen hiilinieluja. Kakkupalaa ei voi syödä ja säästää kuin korkeintaan puoluekokouspuheissa.
Nyt on taas pullahtanut esiin turpeen ”energiatuki” eli turpeen kivihiiltä alhaisempi energiavero. Ympäristöministeri sanoi, että valtion budjettiin oli varattu 180 miljoonaa tuohon tukeen. Kun turpeen käyttö laski viidenneksellä vuonna 2019 ja turvevero nousi vuoden 2019 alussa, niin tuo summa ei varmasti toteutunut läheskään tuon suuruisena. Valtiovarainministeriö voinee vahvistaa luvun, mutta matemaattisesti sen täytyy olla lähempänä sataa kuin kahtasataa miljoonaa euroa. Ja tässä eivät ole mukana muuta valtion turpeesta saamat verotulot eivätkä päästöoikeuskaupan tuotot.
Tämä ”tukihan” on samanlainen kuin kauniaislaisten 17 prosentin kunnallisveroprosentti verrattuna Halsuan 23,5 prosenttiin. Kuka tukee Kauniaisten veronmaksajia tai Halsuan kuntaa? Ei kukaan. Eli sellainen tuki.
