Kirjoitan tätä blogia Brysselistä, jossa olen tutustumassa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaan ja sen mahdollisiin muutoksiin. Uutisointia ja keskustelua hallitsee Krimin tapahtumat ja niiden mahdolliset seuraukset. Monet päivittelevät kauhulla Ukrainan tilannetta, jos kaasuhanat laitetaan kiinni. Niinpä. Jos energiaomavaraisuus olisi pörssiosake, useimmat analyytikot antaisivat sille tällä hetkellä ”Strong Buy” -ostosuosituksen.
Ja EU:n Lissabonin sopimuksen artikla 194 antaa kaikille jäsenmailleen vapauden valita oman energiamiksinsä, kunhan se täyttää yhdessä asetetut päästövähennystavoitteet. Eli EU ei kahlitse Suomen energiavalintoja millään tavalla.
Kun kerron, että meillä Suomessa energiaomavaraisuus on 30 prosentin luokkaa ja viime viikolla julkistetun 10 professorin työryhmän raportin mukaan maksoimme vuonna 2012 tuontienergiastamme 8,5 miljardia euroa, menevät ilmeet vähän sääliviksi. Kun kerron, että merkittävä osa tuontienergiasta tulee idästä, niin usein seuraa kysymys, että eikös tuo ole vähän pelottavaa tässä tilanteessa. Professorityöryhmä ehdottikin, että Suomen pitäisi ottaa tavoitteeksi energiaomavaraisuus vuoteen 2050 mennessä. Ei huonompi ajatus, mutta miksi vasta 2050?
Nyt julkisuudessa käydään Suomessa verbaaliakrobaattista keskustelua siitä, onko Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksen täydennys ja eduskuntakäsittely uusi vai vanha asia. Asiaa on kauhisteltu mm. siitä syystä, että alkuperäisen periaatepäätöksen jälkeen Rosatom on tullut hankkeeseen sekä omistajaksi että teknologiantoimittajaksi. Erityisesti Krimin tapahtumien valossa, asia on nyt erityisen herkkä.
Lainasin otsikon Paavo Lipposelta noin 10 vuoden takaa, koska se tuntuu nyt aika ajankohtaiselta tässä energiakeskustelussa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 tuomastamme energiasta 71 prosenttia tuotiin Venäjältä. Kivihiilestä tuotiin Venäjältä 92 prosenttia, maakaasusta 100 prosenttia, raakaöljystä 75 prosenttia ja lisäksi tuli vielä muut öljyt, keskitisleet ja sähkön tuonti. Tuosta energiasta maksoimme naapurille pyörein luvuin 6 miljardia euroa, eli sillä rahalla saisi Pyhäjoen hanketta vetävän Ottavaisen mukaan rahoitettua kokonaan uuden ydinvoimalan. Ottavaisen mukaan hankkeen hinta asettuu 4-6 miljardin euron haarukkaan. Yhden vuoden tuonnilla.
Asiat kannattaa laittaa mittasuhteisiin, ennen kuin alkaa ihan hirveästi kauhistella. Asia, mikä minua kauhistuttaa on se, ettei huoltovarmuutemme akilleenkantapää eli alhainen energiaomavaraisuus ja sen ylös nostaminen ja siitä seuraavat positiiviset työllisyys- ja talouskasvuvaikutukset saa liikettä poliittiseen retoriikkaan. Voittakoon se politiikka, joka nopeimmin saavuttaa professoreiden asettaman tavoitteen energiaomavaraisuudesta.
