Krimin valtaus, brittien ero EU:sta ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat tuoneet mediakeskusteluun ”uuden” hämmästelyn aiheen. ”Voiko olla mahdollista, että trollaamalla vaihtoehtoisia totuuksia pyritään ja pystytään vaikuttamaan suurien massojen mielipiteisiin?”
Yksinkertainen vastaus tuohon on, että kyllä. Mutta ei tuo nyt niin uusi toimintamalli ole. Puhuttiin sitten politiikasta tai mistä tahansa kansalaisten aktivoinnista. Lieneekö maailmassa yhtään mediaa, mikä ei olisi luonteeltaan poliittinen. Kautta aikana lehdet on perustettu ajamaan ja edistämään jotain aatetta tai vahvistamaan eri yhteisöjen mielipiteitä. Toimittajat kertovat sitten tapahtumista oman näkökulmansa ja oman lukija- tai katsojakuntansa tarpeet huomioiden. Eikä tässä ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Useassa sadassa tiedotustilaisuudessa olleena on monta kertaa ollut hauskaa katsoa jälkeenpäin juttuja samasta tiedotustilaisuudesta. Joskus on tuntunut siltä, että samaan aikaan on järjestetty kaksi eri tiedotustilaisuutta, koska toisen median mukaan uutinen on ollut loistava ja toisen mukaan katastrofi. Mutta näinhän täytyy avoimessa vapaan mielipiteen ja sananvapauden maailmassa ollakin. Juuri tästä syystä on äärimmäisen viisasta seurata useita medioita ja tarkastella kriittisesti eri lähteitä. Yleensä totuus ei löydy yhdestä lähteestä, vaan se on pieninä palasina eri paikoissa.
Ei kukaan pysty yhtäkkiä kolminkertaistamaan lapsilisiä, sairaanhoitajien palkkoja, maksamaan kaikille kansalaispalkkaa, parantamaan palveluja ja alentamaan veroastetta tai poistamaan työttömyyttä parissa vuodessa. Näin meille on kuitenkin kerrottu. Hupsu se, joka uskoi.
Ennen kuin sanaa ”trollaus” käytettiin kuvaamaan tätä vaihtoehtoista totuutta, oli helppo tapa luoda mielikuva kertomalla, että jokin on lajinsa viimeinen. Suomi on suuri maa. Siitä huolimatta meiltä ovat loppuneet aikoja sitten metsät, puhtaat järvet, suot, erämaat. Siis loppuneet sillä perusteella, että meille on haluttu vakuuttaa, että nyt viimeinenkin luontokohde on vaarassa tuhoutua.
Kun jokin on ”loppumassa” on aika turhaa kertoa, että tutkimusten mukaan Suomen vesistöjen tila on todella hyvä, Suomessa on miljoonia hehtaareita suojeltuja/koskemattomia maita, soita ja erämaita. Pääkaupunkiseutu jopa juo Päijänteen vettä, eikä oman kokemukseni mukaan missään päin Suomea tarvitse pelätä, ettei kraanavettä voisi käyttää.
En voi sille mitään, että Suomen maapinta-alasta on 0,2 prosenttia turvetuotannon piirissä. Se on vähän, millä mittarilla tahansa. Se on paljon vähemmän kuin yleisesti luullaan. Yleinen käsitys on kymmeniä kertoja suurempi. Ehkä siksi, että tällaista mielikuvaa on haluttu luoda. Ja sitä on vahvistettu usein kertomalla, että yksi viimeisistä soista on nyt uhattuna. Tälläkin palstalla on noita pieniä lukuja arvosteltu siitä, että turha on kikkailla yksittäisillä prosenttiluvuilla, kun kaikki tietävät, että …
Viime viikolla vesistötutkimuksiin erikoistunut insinööritoimisto kertoi avoimessa tiedotustilaisuudessa tutkimustensa tuloksista. Tilaisuuteen saapunut maakuntalehden toimittaja hämmästeli sitä, miksi tilaisuus on järjestetty. Lehdessä julkaistussa uutisessa hän kertoi, että tilaisuus ja sen tulosten julkistaminen on alan trollausta ja tilaisuudessa esiteltiin ”oikeita” tutkimustuloksia.
Kuvituksena oli muovisanko, jonka pohjalla oli mutaa. Lähdettä ei oltu mainittu.
Jos asiaa ajattelee positiivisesti, niin hyvä, että keskustelua käydään. Hyvissä keskusteluissa ja debateissa eri osapuolet saavat tuoda esiin näkemyksensä, tietolähteensä ja tutkimustuloksensa ja parhaimmassa väärät väittämät ja mielikuvat oikenevat ja päätökset perustuvat mielikuvien sijaan faktoihin.
