Kansainvälinen turveyhdistys tutustui suomalaiseen turveosaamiseen
Kansainvälinen turveyhdistys tutustui suomalaiseen suohon ja turveosaamiseen
Paikalliset energiamuodot ja soiden monipuolinen jälkikäyttö kiinnostivat
Kansainvälisen turveyhdistyksen (International Peat Society IPS/”peatsociety.org”) seminaaritapaaminen Jyväskylässä keräsi lähes sata suon ja turpeen asiantuntijaa 15 eri maasta, Kanadaa ja Malesiaa myöten, keskustelemaan ja tutustumaan turverikkaan Suomen turveosaamisesta. Pääteemoina olivat tämänkertaisessa tapaamisessa turvetuotanto ja soiden jälkikäyttö. IPS:ään kuuluu noin 1 400 henkilöjäsentä 29 eri maasta.
Suomen soiden todellinen laajuus ja turvevarojemme suuruus selkeni vasta nyt monelle kaukomaan tulijalle – onhan liki kolmannes maamme pinta-alasta suomaata. Sään haltija ei kuitenkaan ollut suosiollinen tutustumiskierroksen aikana, joten täysvauhtista turvetuotantoa ei viikolla 24 nähty. Railakkaat kesätuulet pitivät toki hyttyset loitolla.
Monipuolista osaamista
Ulkomaalaiset vierailijat ihmettelivät positiivisella mielellä monia suomalaisen turveosaamisen muotoja. Paikallisella energiahuollolla toimivien CHP -laitosten (yhdistetty lämmön ja sähköntuotanto) suuri (liki 60 kpl) määrä ja niiden toimivuus hyödyntäen ympärillä olevia energiavaroja (turve ja puu) herättivät ansaittua arvostusta. Kaikkiaan noin 500 energialaitosta käyttää meillä puuta ja/tai turvetta.
Useissa maissa turve tunnetaan vain kasvualustana. Turpeen yhä lisääntyvä käyttö kotieläinten kuivikkeena oli monelle uutta kuultavaa. Yleensäkin turpeen moninaiset käyttökohteet meillä, kuten jopa kaivoksilla altaiden alla tiivistysaineena sekä monessa muussa ympäristökohteessa olivat vieraille arvokasta kuultavaa. Bussireittien varrella näkyneet hakkuutähde- ja kantokasat herättivät myös vieraiden positiivista huomiota.
– Turvekenttien ympäristönsuojelu, turpeen monipuolinen hyödyntäminen sekä kenttien jälkikäyttö moneen taloudelliseen toimintaan pelkän uudelleen soistamisen sijasta kiinnostivat ehkä eniten, totesi seminaariviikon yhtenä pääorganisaattorina toiminut Turveteollisuusliiton järjestöpäällikkö Hannu Salo vieraiden mentyä.
Vesien suojeluun paneuduttu
Vesistön suojelun suuri rooli suomalaisessa turvetuotannossa jopa kummastutti joitain retkeilyyn osallistuneita. Pintavalutusalueet, ruokohelpikosteikot, laskeutusaltaat ja kaivot pumppuineen antoivat täkäläisistä turvetuotannon toiminnoista luotettavan kuvan. Vesien kiintoainesten ja ravinteiden pitoisuudet pienenevät oleellisesti näissä prosesseissa. Mitään muuta maaperää hyödyntävää tuotantotapahtumaa ei seurata ja säädellä meillä yhtä tarkasti kuin turvetuotantoa.
Ruokohelpin viljely energiakäyttöön oli monelle uutta ja mielenkiintoista. Helpi on edelleen rehukasvina mm. Baltian ja Itä-Euroopan maissa sekä Kanadassa. Monivuotinen (jopa 15 v) helpi soveltuu meillä erinomaisesti turvekenttien jälkikasviksi. Maaperä sopii sellaisenaan helpille, vuotuista muokkaustarvetta ei ole, alhainen lannoitustarve ja parhaat varsinaiset pellot voidaan käyttää edelleen muiden kasvien tuotantoon.
Valtralla hyvä meininki
Kokousväen turvetuotantoryhmä tutustui Suolahdessa Valtran soilla menestymisen taustoihin. Ensinnäkin suolahtelaisen henkilökunnan positiivista asennetta seurattiin ihaillen; omaan tuotteeseen ja toimintaan uskotaan ja omaa työtä tehdään hymyssä suin.
Suomen turvekentillä Valtran osuus on kaksi kolmasosaa. Suurin pelkkää Valtraa sisältävä tiimi käsittää peräti 26 kotimaista traktoria. IPS:n latvialaisella jäsenellä on parhaimmillaan ollut 14 TwinTrac Valtraa tuotantokäytössä. Yleinen soveltuvuus tehtävään, hyvä teho-painosuhde, ajovoimanotto, huollon varmuus ja helppo puhdistettavuus, taakse ajolaitteet (TwinTrac) yms. tulivat mainittua puoleensa vetävinä tekijöinä.
Suomi on todellinen metsien ja turvemaiden maa. Ken sitä edes epäilee – tervetuloa kiertämään maakuntia, vaikka toimittajan kyydissä. Sain taatusti jälleen aitoa käsitystä autoilemalla kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon aikana noin 4 500 km maata ristiin rastiin, eikä pätkääkään huviajoa!
Juhani Rahkonen