Keuruun Martinjärveen kohdistuva humuskuormitus alhaisempi kuin Iso-Kivijärveen kohdistuva kuormitus
Julkisuudessa on toistuvasti esitetty väittämiä, että Vapon Kalmunevan turvetuotantosuo olisi merkittävä tai jopa merkittävin Keuruun Martinjärven kiintoaine- ja humuskuormitusten aiheuttaja. Elokuussa 2012 toteutetut mittaukset Martinjärvellä ja Martinjärveen laskevalla Suojärvellä eivät tue tätä väittämää. Mittausten mukaan läheiseen Iso-Kivijärveen kohdistuvat kiintoaine- ja humuskuormitukset olivat jopa korkeammat, huolimatta siitä, että Iso-Kivijärven alueella ei ole turvetuotantoa.
Keuruulla Keski-Suomessa sijaitsevaan Martinjärveen ei laske suoraan vesiä turvetuotantoalueilta. Lähin turvetuotantoalue on Martinjärven yläpuolella Suojärven lähivaluma-alueella oleva Kalmuneva, joka sijaitsee n. 2 kilometrin päässä Martinjärvestä. Tästä huolimatta Kalmunevan turvetuotannosta tulevien päästöjen on epäilty vaikuttaneen merkittäväsi Martinjärven veden laatuun ja sedimentien kertymään. Asiaa selvitellään parhaillaan käynnissä olevassa usean tutkimuslaitoksen yhteistyönä toteutettavassa sedimenttitutkimuksessa. Vertailujärvenä tutkimuksessa on läheinen Iso-Kivijärvi, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa.
Vapo halusi selvittää sateisen jakson aikana tehdyillä mittauksilla, eroaako Iso-Kivijärveen kohdistuva kiintoaine- ja humuskuormitus Martinjärveen kohdistuvasta kuormituksesta. Lisäksi selvitettiin Kalmunevan turvesuon osuus Martinjärveä edeltävään Suojärveen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Suojärvellä ja Martinjärvellä mittaukset tehtiin 7.8. ja Iso-Kivijärvellä 9.8.2012. Mittaukset suoritti Insinööritoimisto Saloy Oy.
Martinjärven ja Iso-Kivijärven vedenlaatu hyvin samankaltainen
Veteen sekoittuneen hiukkasmaisen aineen eli kiintoaineen sekä veden humuspitoisuutta indikoivan kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) arvot olivat samaa tasoa Iso-Kivijärvellä ja Martinjärvellä. Martinjärven kiintoainepitoisuus oli 1,7 mg/l ja humusta mittaava COD oli 34,0 mg/l O2. Vastaavasti Iso-Kivijärven kiintoainepitoisuus oli 2,0 mg/l ja COD oli 35,6 mg/l O2.
Martinjärveen laskevista vesistä analysoidut kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 1,3 – 2,4 mg/l ja Iso-Kivijärveen laskevien vesien kiintoainespitoisuudet välillä 0,4 – 166 mg/l. Iso-Kivijärveen kohdistuva kiintoainekuorma oli yhden ojitetulta metsämaalta laskevan ojan tuoman poikkeuksellisen korkean kiintoainepitoisuuden vuoksi lähes nelinkertainen Martinjärveen kohdistuvaan kuormaan verrattuna. Iso-Kivijärven valuma-alue on noin neljä kertaa pienempi kuin Martinjärven valuma-alue.
Iso-Kivijärven humuskuormitus selkeästi Martinjärveä suurempi
Järviin laskevista vesistä analysoidut CODMn arvot olivat huomattavasti korkeammat Iso-Kivijärvellä kuin Martinjärvellä: Martinjärveen laskevien ojien COD-arvot vaihtelivat välillä 32,2 – 43,7 mg/l O2 ja Iso-Kivijärveen laskevien ojien välillä 51,6 – 75,4 mg/l O2.
Tulokset osoittavat, että turvetuotannon vaikutuspiirissä olevan järven humus- ja kiintoainepitoisuus ja järviin kohdistuva kuormitus voi olla samaa suuruusluokkaa tai jopa pienempi kuin järven, jonka vaikutuspiirissä ei ole turvetuotantoa. Havaintoa tukevat 11 pääosin metsäojitetuilla soilla eri puolilla Suomea tänä kesänä tehtyjen tuotantoon tai luvitukseen tulevien soiden ennakkotarkkailujen tulokset, joissa kiintoainekuormitus oli keskimäärin 2,3 mg/l ja COD-arvo keskimäärin 64,0 mg/l O2.
Kalmunevan Martinjärveen aiheuttama kuormitus pientä
Mittausten mukaan Kalmunevalta Suojärveen kohdistuva humuskuormitus oli 0,64 % kokonaishumuskuormituksesta. Kiintoainekuorma oli 6,6 %. Valtaosa Kalmunevalta lähtevästä kiintoaineesta on epäorgaanista ainesta kuten hietaa ja savea. Kiintoainekuormituksen suhteellisen suuri osuus johtui alueella tehdyistä kosteikon perustamistöistä. Kuormitus tulee vähenemään kun alue kasvittuu.
Suurin osa Suojärveen kohdistuvasta kiintoainekuormasta pidättyy Suojärveen, eikä kulkeudu Martinjärveen. Nämä järvet ovat yhteydessä toisiinsa lähes kilometrin mittaisen, matalan Ryönänkosken välityksellä. Kalmunevalta lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli 21,7 mg/l ja Martinjärveen Suojärvestä laskevan veden kiintoainepitoisuus oli Ryönänkoskessa oli 1,3 mg/l. Päästötarkkailun kahden viimeisimmän vesinäytteenoton perusteella Kalmunevalta lähtevän veden kiintoainepitoisuus ennen ja jälkeen tätä tutkimusta on ollut paljon alhaisempi, keskimäärin 5,5 mg/l.
Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Jaakko Soikkeli, puh 020 790 5757
Viestintäjohtaja Ahti Martikainen, puh 020 790 5608