Kotimaisen energian tarve ja energiaturve

Kotimaisen energian tarve ja energiaturve

 

Energian kasvavaan tarpeeseen maassamme tulee pystyä vastaamaan uusiutuvalla, teknisesti tehokkaalla ja paikallisesti tuotetulla energialla. EU:n tavoitteena on, että jäsenmaiden energiaomavaraisuus vahvistuu merkittävästi tulevien vuosien aikana[1]. Suomessa tämä tarkoittaa maamme omien energiaresurssien tehokasta ja vastuullista hyödyntämistä. Uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa Suomi on harvinaisen onnekas: meillä on mittavat energiantuotannon resurssit metsä- ja muussa biomassassa ja energiaturpeessa[2]. Energiaturpeen ja muun biomassan yhteiskäytöllä kotimainen lämmön ja sähkön tuotanto on tehokasta, edullista ja kotimaista hyvinvointia tukevaa.[3] Turpeen ja muun biomassan yhteiskäyttö on kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspäästöjen kannalta yksi edullisimmista vaihtoehdoista. 
 

Euroopan unioni kannustaa uusiutuvaan ja paikalliseen energiantuotantoon

Euroopan unioni on asettanut niin kutsutun 20-20-20-ilmastotavoitteen. Tämä tarkoittaa, että EU:n tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä pystyä vähentämään kasvihuonepäästöjä 20 prosenttia, nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin sekä parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla. Lisäksi tavoitteena on nostaa uusiutuvien liikennepolttoaineiden osuus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.[4]
Ilmastotavoitteiden lisäksi EU:lla on jäsenmaiden turvallisuutta ja taloudellista hyvinvointia tukevat tavoitteet. Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja ilmastonmuutoksen torjunnan tulee kulkea tehtävissä ratkaisuissa käsi kädessä. Energiastrategisessa linjauksessaan EU huomioi vahvasti IEA:n (International Energy Agency) kasvavan energiantarpeen skenaariot ja tämän pohjalta kannustaa jäsenmaita kehittämään paikallista energiantuotantoa. Kasvu pyritään tekemään mahdollisimman pitkälle uusiutuvan energian lisäämisellä.[5]
EU:n näkökulmasta uusiutuvassa energiassa on merkittävä hyvinvointipotentiaali. EU:n laskelmien mukaan uusiutuvassa energiassa, sen tuottamisessa omaan käyttöön sekä vientiin, on yli 35 miljardin euron liikevaihdon potentiaali. Tämä tarkoittaa yli 350 000 uutta työpaikkaa EU:n alueella. [6]
 

Suomi on rikas uusiutuvan energian maa

Biomassa on uusiutuvaa, orgaanista ainesta, johon on sitoutunut mittavat energiavarat. KTM:n vuonna 2007 julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomen biomassojen vuosittainen kasvu on energiamäärältään jopa enemmän kuin koko maamme energiankulutus.[7] Tutkimus tehtiin maamme johtavien uusiutuvan energian asiantuntijoiden johdolla. Mukana olivat muun muassa  nykyisen Aalto-yliopiston professori Peter Lund, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Kyösti Pietola sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen professori Kai Sipilä.
 
Suurin osa suomalaisesta energiapotentiaalista on metsä- ja peltobiomassassa. Biomassan energiamäärä on suuri, mutta palamista haittaa käytännössä lähes aina biomassan kosteus, jopa märkyys. Tämän vuoksi biomassa tarvitsee hyvän tukipolttoaineen energiantuotannon tehokkuuden parantamiseksi ja ominaispäästöjen pienentämiseksi. 

Suomalainen osaa turpeen

Suomi on erityinen maa luonnonvaroiltaan. Suomessa on paljon vettä, paljon metsää ja paljon turvetta. Vettä ja metsää on muuallakin, mutta Suomi on yksi harvoista maapallon maista, joissa on niin monipuolisesti turvemaita.[8]
 
Suomalainen hyvinvointi on vuosisatojen ajan perustunut turvemaiden vastuulliseen hyödyntämiseen. Voidaankin sanoa, että suomalainen turveosaaminen on ainutlaatuista. Turpeesta on kautta aikojen saatu energiaa, se on luonut pohjan maanviljelykselle ja se on edelleen nykypäivänä tärkeä osa niin suomalaista virkistäytymistä ja retkeilyä kuin myös energiantuotantoa, maataloutta ja metsätaloutta. Suomen turvemaista on moneksi, nyt ja tulevaisuudessa.[9]
 
Energiakeskustelua käydään kansainvälisesti, ja linjauksia tehdään erilaisten saatujen tietojen pohjalta. Maailmanlaajuisesti käytettävät energiamuodot tunnetaan hyvin kaikkialla, ja tutkittua, aukotonta tietoa on paljon. Turpeita hyödyntäviä maita on vähän, ja suomalainen turveosaaminen on poikkeuksellisen korkealla tasolla. Tämän vuoksi turpeeseen liittyy maailmalla paljon hataria mielikuvia ja jopa huomattavan virheellisiä käsityksiä. Suomessa turpeesta on kuitenkin paljon korkealaatuista tutkimustietoa[10], jonka perusteella on perusteltua puhua kansallisesta energia-aarteesta.

Energiaturvetta ja luonnontilaisia virkistysalueita

Suomalaiset arvostavat maamme soita. Yli 91 prosenttia suomalaista pitää suota arvokkaana luonnonvarana, jota pitää sekä suojella että hyötykäyttää (Taloustutkimus 09/09).
 
Suomen pinta-alasta lähes kolmannes, noin 10 000 000 hehtaaria on erilaista suomaata.[11] Energiaturvekäytössä olevia soita on 60 000 hehtaaria.[12] Tämä on 0,6 prosenttia kaikista maamme soista. Tavoitteena olisi lisätä Suomen energiaturvekäyttöä niin, että kokonaispinta-ala kaikista Suomen soista olisi 2 prosenttia.
Maamme soista kaikkiaan 1,13 miljoonaa hehtaaria eli lähes 13 prosenttia kaikista soista on suojeltuja. Etelä-Suomessa edustavimmat ja laajimmat keidassuot on suojeltu kansallispuistoina. Pohjoisemmilla aapasuovyöhykkeillä on monia koko Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisia rimpisiä ja eliöstöltään monimuotoisia aapasuokeskittymiä, joten alueiden suojelu on perusteltua.[13]
 
Suomen suot luokitellaan jopa useisiin kymmeniin erilaisiin suotyyppeihin. Karkeasti suot voidaan jaotella puustoisiin soihin ja puuttomiin avosoihin. Avosoiden erilaisia tyyppejä ovat räme, korpi, neva, letto, luhta ja lähteikkö.[14]
 
Maantieteellisessä tarkastelussa puhutaan yleensä suotyyppiyhdistelmistä. Nimensä mukaisesti kussakin suotyyppiyhdistelmässä on vaikutteita erilaisista suotyypeistä; alueen keskellä voi olla nevaa ja laidoilla rämettä ja korpea. Tärkeimmät suotyyppiyhdistelmät ovat keidassuot, aapasuot ja palsasuot. Eteläisen Suomen suot ovat käytännössä aina keidassoita. Pohjois-Karjalassa keidassoita on Ilomantsiin saakka. Ilomantsista pohjoiseen päin vallitsevan suotyyppiyhdistelmä on aapasoita. Aivan pohjoisimmassa Suomessa, mm. Utsjoella ja Inarissa, on palsasoita, joille on tyypillistä ikijäinen sydän. [15]
 
Energiaturvekäytössä olevia tai siihen sopivia soita on tasaisesti useimmista, yleisimmistä suotyypeistä. Tämän vuoksi yksikään suotyyppi tai suotyyppiyhdistelmä ei ole uhattuna energiaturvekäytön takia. Palsasuot ovat suotyypeistä poikkeus, ne eivät ole hyödynnettävissä energiaturvekäyttöön ollenkaan.

Bioenergiastakin mahdollista saada korkea hyötysuhde

Biomassa on erinomainen polttoaine saatavuutensa ja uusiutuvuutensa ansioista. Energiaturve on oivallinen tukipolttoaine ainutlaatuisten teknisten ominaisuuksiensa vuoksi.[16] [17]
 
Energiaturpeen ja muun biomassan yhteispoltossa turpeen tehtävä on kuivata kosteaa, jopa märkää, biomassaa puhtaasti ja tehokkaasti palavaksi polttoaineseokseksi.[18] On ymmärrettävää, että kuiva polttoaineseos palaa puhtaammin kuin kostea.
 
Kun polttoaineseos on kuivaa, myös sen lämpöarvo on parempi. Tällöin siitä saatu hyötysuhde on parempi, eli samalla polttoainemäärällä saadaan tuotettua enemmän hyödynnettävää energiaa.[19] Hyvä hyötysuhde tarkoittaa, että lämpöhävikki tuotannossa on mahdollisimman pieni.
 
Puhtaamman palamisen hyötyjä ovat myös pienemmät päästöt. Turpeen avulla kattilakorroosio pienenee. Turpeen ja muun biomassan yhteiskäytössä kasvihuonepäästöt ovat pienimmästä päästä verrattuna moniin muihin vastaavan energiamäärän tuottaviin polttoaineseoksiin.[20] Turpeen avulla biomassan palamisen hyötysuhde saadaan lähelle 90 prosenttia.

Lämpöä ja sähköä läheltä lähelle

Biomassaa ja energiaturvetta voidaan käyttää paikallisissa CHP-voimaloissa (Combined Heat and Power), jotka tuottavat suomalaisille lämpöä ja sähköä.[21] CHP-voimaloiden hyötysuhde on erittäin korkea, jopa 90 prosenttia. Tämä on teknisten ratkaisuiden ansiota. Pelkästään sähköntuotantoon erikoistuneiden voimaloiden hyötysuhde on korkeimmillaankin noin 40 prosentin tuntumassa.
 
Suuri osa suomalaisten kaukolämmöstä ja käytettävästä sähköstä tuotetaan paikallisesti eli lähellä koteja, kouluja ja työpaikkoja. Suomessa paikallinen energiantuotanto on hyvin perusteltua, koska tällöin energiantuotannon raaka-aineet saadaan läheltä. Esimerkiksi metsähaketta on saatavilla kaikissa maakunnissa lähtökohtaisesti hyvin kautta vuoden. Myös energiaturvetta on saatavilla useimmissa maakunnissamme, joten kuljetusetäisyydet ovat lyhyet. Myös tässä mielessä kotimaisen energian suosiminen on järkevää.
 
Suomalaisista 91 prosenttia kannattaakin kotimaisen energiantuotannon lisäämistä.

Ennallistaminen on luonnon kiertoa parhaimmillaan

Suomessa turvetta on osattu hyödyntää kautta aikojen vastuullisesti. Tästä kertoo maamme hyvinvointi ja monipuolinen turveosaaminen.

Maamme turvemaista 0,6 prosenttia on energiaturvekäytössä. Energiaturvekäyttöön kuuluu aina maa-alueen ennallistaminen, metsittäminen tai maatalouskäyttö turpeennoston jälkeen. [22]
 
Ennallistamisella tarkoitetaan, että maa-alueet palautetaan joko luonnontilaisiksi ekosysteemeiksi, esimerkiksi kosteikoiksi, tai hiiltä tehokkaasti sitoviksi viljelyksiksi.[23] Monet tärkeimmistä lintujärvistämme, kuten esimerkiksi Limingan lintujärvi, on entinen energiaturvealue. Lintujärviksi ennallistetut alueet ovat rikkaita ja jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ekosysteemejä.
 
Myös viljelyskäytössä maa sitoo hiiltä erinomaisesti. Ruokohelpiviljelykset tuottavat biomassaa uusiutuvan energian tuotantoon. Ennallistaminen on luonnon kiertokulkua parhaimmillaan. 

Lähteet:

[1] http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/08/33&format=HTML&aged=1&language=FI&guiLanguage=en

[2] Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa – asiantuntijatyöryhmän raportti 12.2.2007, julkaisija kauppa- ja teollisuusministeriö, 2007.
http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/D63221D46DD9F4CCC22572B100424FE9?opendocument 

[3] Flyktman Martti (2009) Turve Suomen kansantaloudessa – VTT:n selvitys.

[4] http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22013&lan=fi

[5] http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/08/33&format=HTML&aged=1&language=FI&guiLanguage=en

[6] http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/08/33&format=HTML&aged=1&language=FI&guiLanguage=en

[7] Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa – asiantuntijatyöryhmän raportti 12.2.2007, julkaisija kauppa- ja teollisuusministeriö, 2007.
http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/D63221D46DD9F4CCC22572B100424FE9?opendocument

[8] https://www.neova-group.com/filebank/4715-vapo_70__juhlakirja.pdf

[9] https://www.neova-group.com/filebank/4715-vapo_70__juhlakirja.pdf

[10] http://www.gsf.fi/aineistot/Turvekartta/Turvetutk.htm

[11] http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=20

[12] http://www.metsavastaa.net/turve

[13] http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=538

[14] http://virtuoosi.pkky.fi/metsaverkko/metsaekologia/Suotyypit/suotyypit.htm

[15] http://virtuoosi.pkky.fi/metsaverkko/metsaekologia/Suotyypit/suotyypit.htm

[16] http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=563

[17] http://yle.fi/vintti/yle.fi/energia/index091d.html?208

[18] http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=563

[19] Energiantuotannon toimenpideohjelma – energiatehokkuutta parantavien investointien ja toimenpiteiden määrittäminen ja raportointi 9.1.2009, Pöyry http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6%20ja%20energians%C3%A4%C3%A4st%C3%B6/energiatehokkuus/liitteet/p%C3%B6yry%20raportti%20julkaistava_20090409.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fymparisto%2Fenergiatehokkuus

[20] http://www.hsy.fi/seututieto/Documents/Ilmanlaatu_esitteet/Savumerkit.pdf

[21] http://www.vtt.fi/files/research/ene/energysystems_/energy_use/ev2050_yhteenveto_low.pdf

[22] https://www.neova-group.com/filebank/4715-vapo_70__juhlakirja.pdf

[23] http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=61169#a13

.